maanantai 27. joulukuuta 2010

Joulukinkku

Blogi on viettänyt pitkää taukoa remonttikiireiden ja työkiireiden takia. Aika pitkälti myös kokkailu on ollut samalla tauolla.

Sain vastuulleni tänä jouluna valmistaa joulukinkun joulupöytään. Kyseessä oli jonkinasteinen haaste, sillä en ole koskaan valmistanut kinkkua enkä edes itse lainkaan pidä kinkusta. Reippaan googlauksen perusteella aloin kuitenkin päästä hieman jyvälle kinkunkypsennyssaloista. Joulukinkku oli Anton&Antonin kautta tilattu Pajuniemen luomukinkku. Valinta osoittautui erinomaiseksi. Lihassa sen laatu on oikeasti todella olennaista; tehotuotettu jauholla ravittu tuotantoeläin maistuu juuri siltä.

Kinkunpaistossa oleellista on aika. En ollut itse tajunnut kuinka pitkään pienikin kinkku voi paistua matalassa lämmössä ja kinkku tulikin sitten valmiiksi viiden aikaan aamulla. Painon lisäksi muoto vaikuttaa. Tämänvuotinen kinkku oli malliltaan erittäin korkea, joka pidensi paistoaikaa. Lisäksi kinkun päällä oli varsin mehevä rasvakerros, joka on olettettavasti toiminut jossain määrin eristeenä. Loppu hyvin kaikki hyvin, mutta ensi kerralla osaan varata enemmän aikaa. Onneksi olin ostanut itselleni joululahjaksi Röslen digitaalisen ruokalämpömittarin. Ilman tätä olisi kyllä usko loppunut, mutta supermittarin tietoja ei käynyt epäileminen.


Nosta kinkku huoneenlämpöön ja odota, että sen lämpötila nousee 10-14 asteeseen. Laita uuni lämpenemään 95 asteeseen. Kun kinkun lämpötila on noussut oikeaksi, huuhtele kinkku hanan alla ja taputtele kuivaksi. Jos käytät paistomittaria, laita mittari kinkun paksuimpaan kohtaan. Laita kinkku paistumaan rasvapuoli ylöspäin ritilälle. Laita ritilän alle pelti, jolla on ohut kerros vettä. Kinkusta putoava rasva ei tällöin käryä ja toisaalta vedestä nouseva hyöry pitää kinkun mehevänä. Jotkut neuvovat valelemaan kinkkua silloin tällöin nesteellä; itse tökin rasvakerrosta muutaman kerran ja kinkku valeli itse itsensä.

Paista kinkkua kunnes sen sisälämpötila on noussut 72 asteeseen (tämä vie matalassa lämpötilassa todella paljon aikaa; meidän kinkkumme taisi olla noin 8 tuntia uunissa). Nosta kinkku tässä vaiheessa pois uunista ja peitä foliolla. Jälkikypsyminen nostaa kinkun sisälämpötilan noin 77-78 asteeseen.

Kun kinkku on jäähtynyt, poista verkko ja ylimääräinen rasva päältä. Rasvaa kannattaa ottaa talteen kastiketta varten. Rasvakerros oli paistunut päältä kovaksi koppuraksi, mutta sen alta löytyi mehevää kinkkua. Viimeistele kinkku sekoittamalla keskenään sinappia sekä vähän hunajaa. Mausta seos jauhetulla neilikalla ja mustapippurilla. Sivele seos kinkun päälle ja paista 200 asteessa noin 10-15 minuuttia.

Itse en tosiaan kuulu joulukinkun suurimpiin faneihin; en näin laajemminkaan pidä porsaasta kovinkaan paljon. Luomukinkun myötä havaitsin kuitenkin, että possu voikin olla ihan syötävää, mutta sen laatu ja alkuperä vaikuttavat kovasti makuun.

keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Parhautta

Ihan parhautta ovat monet asiat, kuten se, että pääsee parin kuukauden putkiremonttievakon jälkeen takaisin kotiin, jossa on uusi kylppäri ja sähköt. Ihan sama, että tekee samalla epämääräisellä aikataululla pintaremppaa ja kamat ovat tungettuna yhteen huoneeseen ja kaikki kateissa.

Kotiinpaluun kruunasi kotikadulle parin korttelinkulman päähän muuttanut Anton&Anton. On melkoista luksusta ja etuoikeutta, että omasta lähikaupasta löytyy oikeastaan kaikki mitä ruokakaupasta ostaa luomuna ja niin pitkälle lähiruokana kuin on mahdollista. Varsinkin, kun Anton&Anton on myös auki niin, että siellä oikeasti ehtii käydä. Tämä on jo elämän suuria iloja.

Toivottavasti kauppa käy ja bisnes kannattaa, olisi surkea pettymys joutua palaamaan ruokaostoksille isoihin ja kasvottomiin ruokakauppohin. Ainakaan meidän ruokakunnan panoksesta se ei tule jäämään kiinni. Sikäli kuin en ole havainnut pahemmin hintaeroa tuotteiden välillä versus muut ostospaikat ja osa tuotteista on ollut myös halvempia, olen myös tarvittaessa valmis maksamaan tästä lähikauppaedusta ja hyvästä ja kannatettavasta liikeideasta vähän extraa. Kampin K-kauppa jää tuskin rahojani kaipaamaan, mutta pikkukaupalle sinne pääosin ruokaostoksensa siirtävät asiakkaat ovat varmasti ihan oikeasti iso juttu. Lisää tällaista liiketoimintaa, kiitos.

tiistai 12. lokakuuta 2010

Tomaatti-vuohenjuustokeitto

Työkiireet, putkiremontti ja töiden ohella opiskelu ovat ratkaisseet vapaa-ajan ongelmat eikä blogille ole ollut aikaa. Hyviä ruokia on silti tullut kokkailtua, joten reseptejä on luvassa.

Kylmenevä keli on aikaansaanut pientä hienoasäätöä ruokavalion kanssa. Kesän kylmät kasviskeitot ovat vaihtuneet lämpimään ruokaan. Oheinen tomaattikeitto on ihanan makuista ja ihanan lämmittävää. Lisäämäällä keittoon papuja ja vuohenjuustoa, siitä saa ruokaisamman. Keittoa kannattaa tehdä iso satsi keralla, se tuntuu oikeastaan paranevan jääkaapissa seisomisesta ja lämmittämisestä. Tästä annoksesta on riittänyt kahdelle aikuiselle kolmeksi illaksi ruokaa.

1 purkki tomaattimurskaa
1 purkki paseerattua tomaattia (voit myös käyttää kaksi purkillista tomaattimurskaa, itse koen, että erilaisten tomaattien käyttäminen tuo vähän erilailla makuja ja rakennetta)
1 litra tomaattimehua
1 tölkki papuja
2 isohkoa sipulia
2-3 tomaattia
pari valkosipulin kynttä
puntti lehtipersiljaa
Mustapippuria
Chiliä
Soijaa
Tabascoa
Oliiviöljyä
2/3 pötköä vuohenjuustoa


Kuutio pieneksi sipuli, valkosipuli, tomaatit ja juusto. Silppua lehtipersilja.

Kuumenna öljy isossa kattilassa, kuullota sipuli ja valkosipuli kevyesti. Lisää joukkoon tomaattimurska ja paseerattu tomaatti sekä pavut. Kun seos kuplii, mausta chilillä, mustapippurilla, soijalla ja tabascolla. Maku saa tässä vaiheessa olla aika vahva.

Lisää joukkoon tomaattimehu ja tarkista maku, mausta lisää tarvittaessa. Keiton kiehuttua hiljalleen hetken, lisää joukkoon vähän yli puolet silputusta lehtipersiljasta sekä juusto. Juuston sekoituttua keittoon keitto on valmista.

Lisää keiton päälle tarjoiluvaiheessa kuutioituja tomaatteja sekä lehtipersiljasilppua.

Vinkki, voit lisätä keittoon myös kermaa, tämä tekee siitä täyteläisempää. Juhlavampaan versioon voit laittaa myös vähän viiniä mausteeksi. Tomaattikeittoon laitetaan monasti myös ripaus sokeria, myös tätä voit kokeilla. Tehdessäni keittoa lähi-siwan huonoilla antimilla jouduin korvaamaan tomaattimehun vedellä ja tomaattipureella. Silloin tujaus hunajaa auttoi kummasti.

maanantai 30. elokuuta 2010

Sangria

Palauduin juuri pikalomalta Barcelonasta. Kaupunki oli juuri niin ihana kuin muistinkin, jollei ihanampi. Hyvää ruokaa ja juomaa tuli nautittua runsaasti, siellä sitä vaan osataan.

Ruokapuolesta lisää myöhemmin, nyt käsittelyyn nerokkaan yksinkertainen juomaherkku, sangria. Tämä viinipohjainen juoma sopii erinomaisesti ruoan kanssa (erityisesti tapaksien) ja viilentää mukavasti kesähelteellä. Barcelonassa tarjolla oli sangriaa ja white sangriaa/cavasangriaa, eli kuohuviinipohjaista sangriaa (mielestäni tämä on aika lähellä mimosaa, mutta tämä lienee hiustenhalkomista). Itse olen muutellut sangria aineksia tuntuman ja vuodenajan mukaan, mutta peruskaavana käytän allaolevaa:

Punaviiniä puolet nesteestä
Mehua (yleensä appelsiinimehua, myös karpalomehu toimii hyvin) yksi neljäsosa nesteestä
Kivennäisvettä yksi neljäsosa nesteestä
Sitruslikööriä mausteeksi, tämän jätän itse usein pois
Hedelmiä paloina (yleensä sitrushedelmiä, myös marjoja tai esimerkiksi omenaa voi käyttää)
Jäitä

Sekoita ylläolevat ainekset. Oheinen aineksien suhde toimii mielestäni hyvin. "Perussangriaan" käytän tosiaan appelsiinimehua ja hedelmiksi appelsiinia ja sitruunaa. Olen toisaalta tehnyt välillä "talvisangriaa", jossa olen korvannut osan tai kaiken appelsiinimehusta karpalomehulla ja lisännyt joukkoon myös marjoja. Tämäkin toimii.

Vinkki muuten. Hyvän alkoholittoman drinkin saa sekoittamalla kivennäisvettä, appelsiinimehua ja karpalomehua, ehkä noin suhteella yksi kolmasosa kutakin. Muistuttaa etäisesti sangriaa.

tiistai 17. elokuuta 2010

Guacamole

Oheinen avokadomössöresepti syntyi lähes vahingossa. Huomasin nimittäin, että kotoa löytyvä avokado alkoi uhkaavasti lähestyä hyvin kypsän ja pilaantuneen välistä rajaa. Pikaisessa kaappikatselmuksessa avokadon seuraksi löytyi shalottisipulia ja tomaattia. "Oikeassa" guacamolessa taitaa olla vaikka mitä muutakin, ainakin chiliä, mutta tämä fiilisversio maistuu vähintään yhtä hyvältä kuin suuri osa koskaan maistamistani guacamoleista.

1 iso pehmeä avokado
1 tomaatti
2 pientä shalottisipulia
Sitruunamehua maun mukaan
Vähän herbamarea

Laita avokadon liha, tomaatti ja sipulit paloina kulhoon, yhdistä sauvasekoittimella. Lisää maun mukaan sitruunamehua ja herbamarea. Homma valmis.

Toimii sellaisenaan, salaatinlehtien kanssa salaatin "täytteenä", dippinä (fenkoli toimii oivana dippikasviksena, vinkki!) sekä myös leivän päällä levitteenä. Ainakin perinneruisleipä toimi hieman eksoottisemman kumppaninsa kanssa tosi hyvin yhteen.

Vielä guacamolesta. Sitä ei koskaan pidä erehtyä ostamaan kaupasta valmiina salsana. Suurin osa teollisista guacamoleista sisältää todella vähän avokadoa ja hirveän määrän kaikkea höttöä ja myrkkyä, muistaakseni jostain olen lukenut, että avokadon prosenttimäärä voi olla niinkin vähän kuin 7. Tällainen tänään kokkailemani guacamole taas on todellinen vitamiini- ja ravinnepommi, jolla voi herkutella hyvällä omallatunnolla. Avokado saattaa sisältää paljon rasvaa, mutta se on siitä huolimatta varsin fiksua syötävää.

Mielenkiintoista avokadotriviaa: avokado tunnetaan myös nimellä alligaattoripäärynä, se saattaa olla pahimmillaan hengenvaarallinen eläimille, vaikka on ihmiselle varsin fiksua ravintoa (sisältää persiiniä) ja avokadon kivestä voi kasvattaa itselleen huonekasvin. Huonekasvi tuskin tuottaa sentään satoa :)

sunnuntai 15. elokuuta 2010

Quinoa, quinoa-kasvispaistos

Hiilarirajoittuneena maratoonarina joutuu jatkuvasti etsimään tasapainoa oikean tankkauksen suhteen ja sopivien tankkausruokien suhteen. Itselleni suhteellisen uusi tuttavuus ja kokeilu on paljon hehkutettu quinoa tai kvinoa. Itsekin voin liittyä hehkuttajien joukkoon, ainakin lyhyellä käyttökokemuksella. Quinoa on paljon kevyemmän ja maistuvamman oloinen kuin esimerkiksi riisi tai peruna eikä yhtään niin tärkkelyspitoinen ja raska kuin edellämainitut. Lisäksi sen ravinto-ominaisuudet ovat ilmeisesti erinomaiset. Hieman mahdollista keliakia-diagnoosia odottavalle bloggarille lisäbonusta on myös quinoan gluteenittomuus.

Itse olen tähän mennessä kokeillut quinoaa sellaisenaan ja oheisessa paistoksessa.

Quinoaa, katso määrä ja keitto-ohjeet paketista
1 munakoiso
3 tomaattia
Paketillinen kikherneitä
Puoli pakettia fetaa
Oliiviöljyä
Mustapippuria
Korianteria
Tuoretta rosmariinia

Viipaloi munakoiso, itketä viipaleet. Paloittele tomaatit ja feta, huuhtele kikherneet. Keitä quinoa ohjeen mukaan. Paloittele munakoisoviipaleet pieniksi paloiksi, paista öljyssä pannulla. Kun munakoiso alkaa olla valmista, sekoita joukkoon tomaatit, kikherneet ja feta. Anna hautua hetki. Mausta korianterilla, mustapippurilla ja tuoreella rosmariinilla. Yhdistä kasvispaistos ja quinoa.

Oheinen paistos on muuten todella hyvää myös kylmänä, joten mahdollisia jämiä ei ole pakko lämmittää uudelleen. Käytettäviä kasviksia voi varioida jääkaapin sisällön ja mielitekojen mukaan. Quinoa-kasvispaistos on todella hyvää, ainoana miinuksena voi todeta, että se eri varsinaisesti ole kovinkaan visuaalinen ruoka..

Lohiceviche

Oheisen herkun resepti osui silmiini jossain naistenlehdessä. Silmäilin lehteä lämmitellessäni salilla, joten kokkaus meni aikalailla tuntuman ja muistikuvan mukaan. Mutta jos ohjeessa on lohta, avokadoa, sitruunamehua, öljyä ja tuoretta korianteria, mitä muuta siitä voi tulla kuin hyvää?

Ceviche on erityisesti Väli-Amerikassa ja Etelä-Amerikassa suosittu perinteinen kalaruoka, joka marinoidaan sitruunan tai limen mehulla. Sitrushedelmän happamuus "kypsyttää" kalan maustamisen lisäksi. Koska ruokaa ei kypsennetä, on tärkeä varmistaa, että käytettävä kala on ehdottoman tuoretta.

Oheinen annos oli hyvä kahdelle.

Noin 250 grammaa tuoretta lohta
1 avokado
Tuoretta korianteria
1 sitruunan mehu
Oliiviöljyä
Suolaa

Poista lohesta nahka, kuutio lohi pieniksi palasiksi. Puolita avokado, poista kivi ja paloittele hedelmä lihan samankokoisiksi paloiksi kuin lohi. Laita lohi ja avokado kulhoon. Revi joukkoon tuoretta korianteria maun mukaan. Purista joukkoon yhden sitruunan mehu, lisää loraus öljyä ja hyppysellinen suolaa. Anna maustua jääkaapissa kelmun alla 2-3 tuntia.

lauantai 14. elokuuta 2010

Fenkoli

Fenkoli tuntuu tulleen viime aikoina vastaan monessa mielenkiintoisessa ohjeessa. Olen nähnyt sitä käytettävän sekä kylmänä että lämmitettynä. Itselleni kyseessä oli oikeastaan täysin uusi tuttavuus, joten tutkin asiaa hieman Wikipediasta. Resepteissä viime aikoina näkemäni fenkoli on ollut tarkemmin Salaattifenkoli eli Mukulakumina eli Italiankumina eroituksena maustefenkolista, josta käytetään siemenet. Salaatifenkolista taas käytetään hieman littana jättisipulia muistuttava mukula. Nettitietojen mukaan fenkoli rentouttaa, parantaa ruoansulatusta, irroittaa limaa, laukaisee kouristuksia, estää tulehduksia ja poistaa nestettä. Tiedä näistä, mutta fiksun kuuloinen tuttavuus.

Tuoreessa fenkolissa on ihana salmiakkimainen aromi ja tuoksu, vähän kuin anis.

Ensi kokeilulla käytin fenkolin nynnynä nopeasti pannulla paistoksessa, johon tuli muuten salottisipulia, vihreitä papuja ja ituja. Olisin maustanut seoksen ripauksella soijaa, mutta koska sitä ei löytynyt, maustoin paistoksen suolalla, mustapippurilla ja korianterinsiemenillä. Tuli tosi hyvää, mutta fenkolin maku lähti lähes kokonaan, joten suosin sitä jatkossa tuoreena. Mahdolliset terveysvaikutuksetkin lienevät paremmat näin.

Summa summarun, suosittelen lisäämään fenkolin keittiöön ja salaatteihin. Erittäin kiinnostava tuttavuus

tiistai 3. elokuuta 2010

Uunipunajuuret

Punajuuri tuntuu suotta jääneen paitsioon mietittäessä kasvisruokia ja lisukkeita. Yleensä siihen törmää vain etikkapunajuuren muodossa ja tämä on vain pieni (eikä paras) osa punajuuren totuudesta. Itse käytän punajuuria esimerkiksi uunikasvivuoassa, mutta myös oheinen resepti on todellinen herkku.

Punajuuria
Tuoretta rosmariinia (myös timjami käy tarvittaessa)
Oliiviöljyä
Suolaa
Pippuria

Laita uuni lämpenemään noin 200 asteeseen. Pese ja kuori punajuuret. Koosta riippuen puolita punajuuret tarvittaessa. Laita punajuuret folion sisälle, silppua päälle tuoretta rosmariinia, laita pakettiin suolaa ja pippuria ja kaada lopuksi päälle loraus öljyä. Katso, että maut sekoittuvat paketissa ja "paketoi" nyytti. Paista uunissa noin puoli tuntia, riippuen punajuurien koosta ja halutusta kypsyysasteesta. Itse pidän vihanneksista "al dente", mutta makuja on joka lähtöön.

Tämä toimi myös grillipannulla tehtynä hyvin, tosin tässä tapauksessa suosittelen punajuuren esikeittoa, lyhentää kypsentämisaikaa. Punajuurtahan voi sinänsä syödä hyvin raakanakin, joten kypsyysaste on tosiaan makuasia.

Tämän reseptin esiäiti tuli joskus vastaan Jamien Keittiössä-ohjelmassa. Silloin punajuurten kanssa tarjottiin piparjuurikermaa tai jotain vastaavaa. Kokeilin itse sekoittaa wasabia ranskankermaan ja tämä toimi.

Punajuuri on aika vahvan makuista. Tämä sopii siis hyvin lisukkeeksi esimerkiksi lampaan kanssa, esimerkiksi vaalean kalan kaverina en herkkua tarjoaisi.

torstai 15. heinäkuuta 2010

Mansikka-sitruunamelissasorbetti

Tämä jälkkäri on aivan taivaallinen kesäherkku. Siitä voi tehdä sorbetin tai nauttia sellaisenaa, jolloin rakenne on jotain smoothien ja kiisselin väliltä. Maku on loistava kummassakin tapauksessa.

Mansikoita (olisikohan ollut 400 g purkki)
Puntti sitruunamelissaa
2 pientä banaania
Puolikkaan sitruunan mehu
(ruokalusikallinen raakakaakaota)

Perkaa mansikat, huuhtele sitruunamelissa, kuori banaanit, purista sitruuna. Laita kulhoon mansikat, sitruunamelissa ja banaanit sekä puolikkaan sitruunan mehu. Soseuta sauvasekoittimella. Jos keittiöstäsi löytyy blenderi, käyty sitä.

Kun ainekset ovat soseena, tarkista maku. Itse lisäsin tässä vaiheessa vielä vähän raakakaakaota, mutta ilmankin pärjää. Siirrä sose pakkaseen, sekoita sitä noin 15 min välein. Kun rakenne alkaa olla "sorbettimaista" (melko pehmeää sellaista), nauti. Annokset voi vielä koristella parilla mansikalla ja sitruunamelissan lehdellä. Itse en tällaista jaksanut tehdä, vaan herkku meni heti parempiin suihin.

Jälkkärin maku on ihan yhdistelmä mansikan makeutta ja sitruunamelissan raikkautta. Banaani ei maistu ollenkaan, mutta tuo hyvää rakennetta jälkkäriin.

tiistai 13. heinäkuuta 2010

Pestomunakoisopaistos ver 2

Sunnuntainen pesto-munakoisolisuke innoitti eiliseen ateriaan. Eli sama homma, mutta lisättynä tomaatilla ja fetalla. Niin uskomattoman helppoa ja hyvää

2 pientä munakoisoa
Puoli purkkia pestoa (noin 75 grammaa)
5 tomaattia
Paketti fetaa

Viipaloi ja itketä munakoiso. Paloittele tomaatit ja feta. Paista pannulla munakoisoja ja pestoja noin 10 minuuttia miedolla lämmöllä, lisää lopuksi tomaatit ja feta pariksi minuutiksi.

sunnuntai 11. heinäkuuta 2010

Raparperipaistos

Innostuin kokeilemaan siskoni raparperipaistosta, tosin vähän muunneltuna. Olin jo aikaisemmin päättänyt vähän varioida herkkua, mutta koska maustekaappi yllätti, muutoksia tuli lisääkin.

Raparperia
Öljyä
Hunajaa
Kanelia
Inkivääriä
Raakasuklaata (kaakaonibsejä)

Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen. Huuhtele raparperin varret, paloittele pieniksi paloiksi. Laita uunivuokaa pohjaan ihan vähän öljyä. Laita raparperinpalat vuokaan. Päälle hunajaa, kanelia ja inkivääriä sekä pari ruokalusikallista raakasuklaata. Raparperi on hapanta, joten hunajaa voi laittaa reilusti. Koko setti uuniin ehkä 15 minuutiksi.

Uunissa raparperistä tulee ihan pehmeätä. Mausteet ja hunaja yhdessä öljyn kanssa muodostavat aivan ihanan marinadin ja raakasuklaa tuo vähän eksotiikkaa. Hyvää, helppoa ja kesäistä.

Olin muuten ajatellut maustaa paistoksen inkiväärin sijaan kaardemummalla, tätäkin kannattaa kokeilla. Inkivääriä en ollut oikeastaan ajatellut lainkaan, mutta koska kaardemumma oli loppu, piti keksiä jotain. Mutta lopputulos olin hyvä, ilmeisesti glögimauste kuin glögimauste sopii raparperin kanssa :)

Fetasalaattia ja pesto-munakoisoja


Helteet ja helleruoat senkun jatkuvat. Ei valittamista kummassakaan. Tänään ruokalistalta löytyi fetasalaattia, pesto-munakoisoja ja miehen vaatimuksesta luomu-wieninnakkeja.




Fetasalaatti

Muutama tomaatti
Puolikas kurkku
Puoli puntillista tuoretta avokadoa
Tammenlehtisalaattia
Aitoa fetaa


Puolikkaan sitruunan mehu


Tee salaattia ja purista kastikkeeksi puolikkaan sitruunan mehu.




Salaatin kanssa tuntui kaipaavan vähän tuhdimpaa ruokaa, joten paistoin loistavan herkun munakoisosta ja pestosta.
Munakoiso-pestopaistos

Munakoiso
Puoli purkkia pestoa (noin 70 grammaa)
Viipaloi munakoiso, ripottele viipaleille suolaa. Kun munakoisot ovat itkeneet, paloittele viipaleet neljään osaan. Paista pannulla munakoiso ja pesto. Koska pesto on pääosin öljyä, paistamiseen ei tarvitse rasvaa. Anna munakoisojen tulla pannulla oikein pehmeiksi, näin peston maku on parhaimmillaan.


Salaatin ja munakoisosysteemin kaverina oli vielä luomu-wieninnakkeja. Koko ateria oli lopulta pääosin aika terveellinen ja pestoa lukuunottamatta myös täysin luomua.


Kesäherkkuja, kylmää tomaattikeittoa

Ihana helleaalto on tullessaan vienyt aika pitkälti ruokahalun. Jotain pitää kuitenkin syödä ja yleensä siinä vaiheessa, kun ryhtyy syömään, tajuaa miten tajuton nälkä onkaan päässyt syntymään.

Oheinen kylmä tomaattikasviskeitto on aivan täydellistä kesäruokaa. Salaatin voi siis välillä nauttia keittonakin.

6 tomaattia
puolikas kurkku
puntti salaattia (esim. tammenlehvä)
puoli punttia tuoretta basilikaa
1 avokado
2 sitruunan mehu
2 ruokalusikallista hyvää oliiviöljyä
mustapippuria
laatusuolaa
korianterin siemeniä
vähän vettä maun mukaan

Huuhtele kasvikset ja paloittele ne pieniksi paloiksi. Käsittele joko sauvasekoittimella tai tehosekoittimella keitoksi, kun rakenne on tasainen, lisää mausteet ja öljy. Lisää tarpeen mukaan vettä, niin että keitosta tulee sopivan rakenteista.

Itse en pahemmin käytä sokeria ylipäänsä - saati ruoanlaitossa, mutta halutessaan ruokaan voi laittaa vähän sokeria. Muistaakseni perinteisissä gazpachon resepteissä on sokeria.

Ihana herkku ja täydellistä kuuman kelin ruokaa. Ja hyvää lääkettä matkakuumeeseen loppukesän Barcelonan reissua odotellessa.

Tämä on siis yksi versio talvella bloggaamastani kylmästä kasviskeitosta. Tuntuman mukaan tämä versio oli raikkaampi ja kesäisempi. Ja tomaattisempi, tosin tomaattien sesonkivaihtelu maussa voi selittää eron..

keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Pesto meets guacamole tai jotain vastaavaa

Seuraavan reseptin kuva olisi oletettavasti omiaan karkoittamaan kaikki kokeilijat, mutta ei kannata. Tietyt makuyhdistelmät ovat yksinkertaisesti nerokkaita. Näitä lemppareitani ovat mm. tomaatti - basilika - feta, tomaatti - avokado ja tomaatti - sipuli. Yhteenlaskuna oheinen viritelmä, jossa on vaikutteita toisaalta pestosta ja toisaalta guacamolesta. Supernopeaa, superhelppoa, superhyvää ja oikeastaan myös superterveellistä.

Kastike

Puntillinen tuoretta basilikaa
Puntillinen ruohosipulia
1 iso avokado tai 2 pientä
1 sitruunan mehu
Oliiviöljy
Herbamarea
Mustapippuria

Yhdistä oheiset blenderillä tai sauvasekoittimella. Lisää viimeisenä öljyä, katso määrä maun ja rakenteen mukaan.

Tomaatteja
Fetaa

Huuhtele ja viipaloi tomaatit. Paloittele feta. Lämmitä tomaatteja ja fetaa hetki pannulla. Siirrä lautaselle, kaada päälle kastiketta. Toimii myös ilman lämmitystä, eilinen kylmä ilta vaan tuntui kaipaavan tätä. "Kastike" toimisi varmaan hyvin perussalaatissa, toisaalta kastikkeena, toisaalta täytteenä.

Oheinen herkku ei vaadi käytännössä mitään ruoanlaittotaitoa. Kuitenkin, loistavat & toisiinsa sopivat perusmaut vain toimivat superhyvin yhdessä. Avokado oikeastaan "häviää" kastikkeeseen, mutta antaa sille kivaa rakennetta ja tuhtiutta.

tiistai 1. kesäkuuta 2010

Huippulisuke siitakesienistä

Olen varsin vähän aikaa sitten bongannut varsin hyvän uuden ruoanlaittotuttavuuden, eli siitakesienet. Rakenteeltaan aika herkkusienen oloinen, mutta maistuvampi. Lisäksi näitä saa lähes aina luomuna. Olen käyttänyt siitakkeita kastikkeissa, mutta suosikkujuttuni siitä on tähän mennessä oheinen lisukepaistos

1 purkki siitakesieniä
1-2 sipulia (koosta riippuen)
Öljyä tai voita paistamiseen
Suolaa
Mustapippuria

Puhdista siitakesienet ja paloittele ne (yleensä puolitus riittää), pilko sipulit. Kuumenna pannulla öljyä tai rasvaa (tämä on niin hyvää aitoon luomuvoihin tehtynä), paista pannulla nopeasti sienet ja sipulit, mausta suolalla ja pippurilla. Yksinkertaista ja todella hyvää.

Käytän tätä lisuketta sellaisenaan ja esimerkiksi salaatissa tekemässä siitä ruokaisampaa. Eilen tein esimerkiksi todella hyvää perus-fetasalaattia (salaattia, kurkkua, tomaattia, fetaa), johon lisäsin annoksen siitakelisuketta. Ja toimi.

Bongasin myös eilen siitakepaketista ihan kuuloisen leivitettyjen siitakesienien ohjeen, jota on ihan pakko kokeilla jossain vaiheessa, tästä varmaakin myöhemmin lisää.

sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Munakoiso-sipulipaistos

Oheinen mössö ei ole visuaalisesti ehkä vaikuttavimmasta päästä, mutta maussa ei ollut mitään vikaa. Oheinen annos riittäisi varmaan lisukkeeksi neljälle, pääruoaksi olisi reilu kahdelle.

2 munakoisoa (oliskohan näiden paino ollut noin. 600 grammaa)
3 sipulia
Puoli pakettia fetaa
Pinjansiemeniä
Puoli desiä kapriksia
Oliiviöljyä
Mustapippuria
Soijaa

Pese munakoisot, viipaloi ja itketä viipaleet. Kun viipaleet ovat itkenee, puolita viipaleet. Pilko sipuli ja paloittele feta. Kuumenna pannulla oliiviöljyä (munakoiso on muuten melkoinen öljysieppo, joten kannattaa käyttää öljyä vähän varoen) ja lisää pannulle munakoisot. Paista sekoittaen, kunnes munakoisot ovat pehmenneet ja saaneet väriä. Ruskista toisella pannulla sipuli ja pinjansiemenet (näiden määrän voit päättää itse). Lisää ruskistetut sipulit munakoisojen pariin. Sekoita joukkoon feta, kaprikset, mustapippuria ja vähän soijaa. Anna muhia hetki pienellä pannulla, että feta pehmenee joukkoon. Jos paistos tuntuu jossain vaiheessa kuivalta, lisää vähän öljyä.

Oheiseen ruokaan olisin sinänsä lisännyt vielä tomaattia, mutta koska sitä ei tällä kertaa jääkaapista löytynyt, pitää todeta, että toimi hyvin näinkin, jopa niin, että feta oli jotain sinänsä aika mitäänsanomatonta "välimeren ruokajuustoa".

Koska ruokaa jäi yli, ajattelin tänään tuunata siitä kastikkeen lisäämällä eiliseen jämään tomaattimurskaa.

Paistos toimi muuten hyvin ainakin pihvin kanssa. Munakoiso on aika vahvan makuista, joten sen "kaverin" pitäisi olla mielellään jotain, missä on vähän makua omastakin takaa.

Parsaa sillä silmällä

Parsakausi alkaa olla lopuillaan, mutta vielä ehtii jakaa yhden hyvän parsareseptin. Bloggaus on kärsinyt melkolailla kiireisestä työtahdista, mutta toisaalta, näin on myös kokkailut..No, luvassa on kuitenkin resepti ja jopa kuvilla!

Eniveis, seuraava parsaresepti ei ole omani vaan sovellus Sillä Silmällä-tv-sarjan pohjalta tehdystä samannimisestä opuksesta (ja siis siitä alkuperäisestä jenkkiversiosta) löytyvästä reseptistä.

1 nippu vihreätä parsaa
Oliiviöljyä
Dijon-sinappia
Balsamico-etikkaa
Suolaa
Mustapippuria
(tarvittaessa sokeria)

Kuori parsat ja poista puiseva tyvi. Halutessasi paloittele parsat pienemmiksi paloiksi. Kuumenna pannulla oliiviöljyä. Lisää parsat ja kääntele kunnes parsoista on tullut sopivan pehmeitä (tämä on makuasia). Lisää parsoille reilu ruokalusikallinen dijon-sinappia ja saman verran balsamicoa. Sekoita parsoja, kunnes sinappi ja etikka ovat tasaisesti levittyneet. Mausta suolalla ja mustapippurilla, lisää halutessasi sokeria (mielestäni ei tarvitse).

Alkuperäisessä reseptissä parsat piti välillä poistaa pannulla ja kastike tehtiin erikseen, mutta mielestäni tämä mutkat suoriksi-resepti toimii ihan yhtä hyvin ja on paljon helpompi. Voit käyttää myös tavallista sinappia, dijon on vaan rakenteeltaan juoksevana helppoa käyttää. Sinapin ja balsamicon määrät ovat myös makuasioita.

maanantai 3. toukokuuta 2010

Herkullista vappua

Vappuna tuli syötyä paljon ja kaikenlaista. Vappumenulta löytyi parsaa, parmankinkkua ja lohisashimia alkuun, pääruoaksi itsetehtyä perunasalaattia ja luomunaudan sisäfilettä ja jälkiruoaksi hedelmiä ja sulkaadippiä. Näistä perunasalaatti on ehkä ainoa, jonka reseptissä on jotain jaettavaa. Ja siis tällä ruoalla ja eineshyllystä löytyvällä majoneesimössöllä ei ole muuten sitten ole mitään tekemistä keskenään.

Annos neljälle

Reilu 400 grammaa uusia perunoita (myös muut käyvät, jos ei ole tarjolla)
1 puntti jääsalaattia
1 puntti herneeversoja
1/2 punttia basilikaa
Puoli purkkia maustamatonta tuorejuusto
Puoli tölkkiä kaurakermaa
100 grammaa pinjansiemeniä
Oliiveja
Kapriksia
Minikurkkuja
Punasipulia, 1-2 riippuen koosta
Dijon-sinappia maun mukaan
Mustapippuria

Pese perunat, laita kiehumaan. Kun perunan kiehuvat, sekoita keskenään tuorejuusto ja kaurakerma (myös tavallinen käy). Mausta seos maun mukaan sinapilla ja mustapippurilla. Huuhtele salaatti, herneeversot, ja basilika, revi kulhoon pieniksi paloiksi. Sekoita joukkoon kaprikset, oliivit ja herkkukurkut. Kuutio punasipuli (kevätsipuli oikeastaan vielä parempi) ja laita kulhoon. Paahda pinjansiemenet kevyesti pannulla ja lisää kulhoon.

Kun perunat ovat kiehuneet, paloittele sopivan kokoisiksi palasiksi ja lisää kulhoon. Kaada päälle tuorejuusto-kermasekoitus ja sekoita kaikki ainekset hyvin kastikkeeseen. Nauti.

Yksinkertaista ja maistuvaa :)

keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

Parsaa osa I

Yksi lempitavoistani käyttää parsaa, ja siis nimenomaan vihreää parsaa, on paistaa se kevyesti pannulla ja maustaa sen jälkeen. Yksinkertaista, nopeaa ja herkullista. Toimii hyvin lisukkeena ja toisaalta lisäisin parsan esimerkiksi salaattiin juuri tässä muodossa.

Nippu vihreää tankoparsaa
Hyvää oliviiöljyä
Suolaa
Mustapippuria myllystä

Huuhtele parsat, kuori varret perunankuorimisveitsellä. Tartu parsaa molemmista päistä ja taivuta kevyesti, parsa napsahtaa poikki siitä, missä puiseva osuus alkaa. Näin pääset nauttimaan parsasta vain parhaan osan. Jos parsat ovat pitkiä, puolita tai paloittele sopivan pituisiksi paloiksi. Kuumenna öljyä pannulla, lisää parsat ja paista kevyesti sekoitellen kunnes parsat saavat aavistuksen väriä. Siirrä parsat lautaselle, ripottele päällä vähän suolaa ja pippuria. Parsa saa jäädä napakaksi, toki omien makumieltymysten mukaan.

Jos en jaksa kummemmin kokkailla, tämän herkun jaksan tehdä aina.

keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Tuoretta parsaa

Ah, ihanuutta. Kaupoista alkaa taas saada tankoparsaa. Mielestäni vihreä parsa (ja nimenomaan vihreä, ei valkoinen) on aivan uskomattoman hyvää. Makua oletettavasti parantaa tietoisuus siitä, että parsakausi on todella lyhyt. Muulloinkin parsaa toki saa, mutta sen maku on parhaimmillaan nyt.

Olin jo perjantaina ravintolassa syömässä "Parsaviikoilla". Parsaviikot oli kyllä ainakin oman "parsaherkkuni" kohdalla yliarvostettua. Parsa-parmankinkkusalaatti oli nimittäin väsähtänyt ceasarsalataatti, jonka päällä oli kasa parmankinkkua ja 2 ylikypsäksi keitettyä valkoista parsaa. Herkku oli aivan liiotteleva nimitys enkä sitä parsan osuuttakaan mainostaisi. Ja siis kyseessä oli pääruokasalaatti. Hmph..

Mutta, tämä olkoon ennakkovaroituksena, että lähiviikkoina voi olla luvassa tuhat ja yksi tapaa kokota parsaa. Tai vähän vähemmän, mutta siitä viis, aion itse jokatapauksessa syödä parsapainotteista ravintoa lähiviikkoina. Olen jo kaksi kertaa päässyt herkuttelemaan tällä ihanalla kasviksella ja kyllä se tänä vuonnakin on yhtä hyvää.

sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Ohratto eli risotto goes Suomi

Söin alkuvuodesta ravintolassa ohrattoa eli ohrasta tehtyä risottoa. Olen sen jälkeen bongannut "ohraton" muutaman kerran muulloinkin ja päätin itsekin kokeilla sen valmistamista, sillä ruoka oli mielestäni mielenkiintoinen. Risotto on oikein ja hyvin tehtynä aivan uskomattoman hyvää. Ja siis risotolla ei ole mitään tekemistä sen ruoan kanssa, jota minulle on koulussa syötetty risottona, joka taisi koostua keitetystä riisistä, maissi-herne-paprikasekoituksesta ja ruskistetusta jauhelihasta. Oikea risotto on ihanan mehevää, oikeastaan voisi varmaan luonnehtia "kosteaa" ja täynnä makuja. Eikä tosiaan mitään laihdutusruokaa. Onneksi on maratonharrastus, joka antaa välillä aina hyvän omantunnon herkutella kaikella tällaisella..

Mitään reseptiä itse ohratolle en jaksanut etsiä vaan päätin kokeilla hyväksi havaitulla Jamie Oliverin risottoreseptillä. Ja lopputulos oli varsinkin toimiva, joten resepti tässä. Annos on neljälle ja runsas.

noin 400 g Ohrasuurimoita
noin 1 litra kanalientä (Puljonkin perinteinen on ainoa oikea; maku oikeista aineksista, ei e-hutusta)
3 sipulia
2 valkosipulin kynttä
1 lehtisellerin varsi
pari oksaa rosmariinia
noin desi valkkaria
suolaa
1 purkillinen borlottopapuja
noin 100 grammaa parmesania
noin 50 grammaa voita
öljyä
mustapippuria

Pilko sipulit, valkosipuli ja selleri. Silppua rosmariinin oksat. Kuumenna kasarissa öljy ja paista sipulit, valkosipuli, selleri ja rosmariini kevyesti. Raasta parmesan. Laita kanaliemi kuumenemaan toiseen kattilaan. Lisää kasariin sipulin ja sellerin joukkoon noin 400 grammaa ohrasuurimoita. Paista suurimoita jatkuvasti käännelleen, kunnes niiden väri muuttuu. Lisää joukkoon viini. Tässä vaiheessa kanaliemen pitäisi olla kuumaa ja ruoka vaatii kaiken huomiosi.

Ryhdy lisäämään kanalientä kasariin kauhallinen kerrallaan. Aina lisättyäsi kauhallisen lientä, lisää ripaus suolaa. Kääntele ohraa pannulla jatkuvasti. Kun neste on imeytynyt ohraan, lisää seuraava kauhallinen ja aina ripaus suolaa. Tätä vaihetta jatkuu niin kauan, kunnes ohra ei ota enää lientä vastaan. Verrattuna risottoon tämä vie lähes tuplasti aikaa ja toisaalta vähemmän vettä. Ohra on kypsää, kun se on pehmeää, mutta vielä napakkaa (ohratto on paljon "pureskeltavampaa" kuin risotto).

Huuhtele pavut nopeasti hanan alla. Lisää valmiin ohraton joukkoon pavut, parmesan sekä voita. Sekoita hyvin ja tarjoa. Toisin kuin risoton kohdalla, joka pitää tarjota heti kuin se on valmista, ohratto voi hyvin levähtää hetken.

Pidin kovasti ohraton mausta. Siinä oli paljon samaa kuin risotossa, mutta ohra maku on vahvempi kuin riisin, jotenkin pähkinäinen. Lisäksi se on tosiaan kivan napakkaa pureskeltaessa. Vinkki muuten, oheinen resepti toimii siis myös perinteisen risoton kanssa. Ruoasta saa kasvisversion vaihtamalla liemen kasvisliemeen, toisaalta lisää ruokaisuutta saa lisäämällä pannulla sipulien kanssa noin 100 grammaa pekonia pieninä paloina.

Ohratto menee pääruokanakin, mutta itse käytin sitä pihvin lisukkeena. Toimii varmasti molempina, pääruokana ja lisukkeena.

torstai 15. huhtikuuta 2010

Uunikasvisvuoka

Olen viime viikkoina kokkaillut innokkaasti erilaisia kasvislisukkeita. Tavoitteena on kehittää lisukkeita, jotka a) maistuvat hyvälle, b) sopivat vatsalleni ja c) antavat riittävästi energiaa maratontreeneihin. S

Seuraava herkku täyttää kaikki yllä mainitut kriteerit. Fetan ja papujen ansiosta myöskään proteiini ei jää puuttumaan

Lanttua (noin 300 grammaa)
Punajuuria (noin puoli kiloa)
Porkkanaa (noin 200 grammaa)
Sipulia (noin 3)
Kesäkurpitsaa (1)
Bataattia (1 keskikokoinen)
Munakoisoa (1)
Kidney-papuja (purkillinen)
Fetaa (200 grammaa)
Öljyä
Valkosipulia
Mustapippuria
Suolaa

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Kuori/pese ja paloittele kasvikset ja feta pieniksi paloiksi. Paloittele munakoiso ohuiksi viipaleiksi, itketä munakoisot ja paista pannulla. Sekoita muut kasvikset ja feta kulhossa, kaada päälle öljyä, lisää mausteet ja sekoita huolella. Levitä pellille leivinpaperin päälle tai öljyllä voideltuun uunivuokaan ja paista uunissa noin tunti; paistoaika riippuu ruoan määrästä, paistoalusta, uunista ja makumieltymyksistä. Joten kasvisten kypsyyttä kannattaa seurata. Todella helppoa ja todella hyvää. Ruokaa on helppo varioida vaihtelemalla käytettyjä kasviksia ja niiden määrää. Olen tarjonnut tätä myös peston ja paistetun pinaatin kanssa, toimii todella hyvin.

tiistai 6. huhtikuuta 2010

Flunssantorjuntaa

Olen ollut jo kolme viikkoa sitkeän flunssan kourissa. Flunssantorjunta lienee siten vähän väärä termi, mutta ohessa bravuurini flunssannitistykseen tai ainakin olon helpotukseen. Aikalailla vastaavaa saa ainakin Cafe Javasta nimellä flunssantappotee, Javan versio on vaan muistikuvien mukaan paljon makeampaa, joten käyttänevät enemmän hunajaa.

1 sitruunan mehu
Tuoretta inkivääriä reilu pala
Hunajaa (pari lusikallista)
Chiliä
Kuumaa vettä (vajaa litra)

Kiehauta vesi. Lisää joukkoon yhden sitruunan mehu, tuoretta inkivääriä pieninä paloina, hunajaa ja vähän chiliä. Sitruunalla, inkiväärillä ja hunajalla on ainakin kansanviisauden mukaan oikeastikin parantavia voimia; chilistä en tiedä, mutta se kirkastaa nuhanenän oloa kummasti. Tämä juoma on muuten myös ylipäänsä hyvä lämmittävä talvijuoma, vaikka ei flunssaa potisikaan.

Nizzalaishenkistä salaattia

Tämä resepti on melkolailla tuunattu versio klassikosta nimeltä Nizzan salaatti. Ranskalaiset olisivat varmaan kauhuissaan jos kuulisivat tällaisesta pyhäinhäväistyksestä, mutta itse pidin kyllä lopputuloksesta kovasti. Olen syönyt Nizzassa aivan uskomattoman hyvään nizzan salaattia, muualla en niinkään. Tämä on tosiaan aika johdettu versio, mutta peruselementit ovat paikoillaan. Anjovikset korvaantuivat kitkan viisailla, eli muikuilla. Nämä löytyivät Stockalta, fiksu olisi tietenkin ostanut niitä mukaan muikkujen kotikonnuilta Kuusamosta, jossa vietti pääsiäisen, mutta onneksi näitä saa etelästäkin. Tonnikalan olen laittanut tuoreena. Ja kyllä, tiedän että tuoreen tonnikalan syöminen on hirveä ympäristörikos, mutta puolustuksekseni voin sanoa, että syön tuoretta tonnikalaa todella harvoin. Eniveis, ohessa resepti. Määrät arvioita.

150 grammaa papuja
1 kurkku
1 ruukku salaattia
100 grammaa oliiveja
3 kananmunaa
180 grammaa tonnikalaa
100 grammaa kitkan viisaita
Laatusuolaa
Oliiviöljyä
Mustapippuria

Keitä kananmunat kypsäksi, eli noin 10 minuuttia. Munien kiehuessa huuhdo kasvikset, poista papujen päät ja pilko ne sopivan kokoisiksi paloiksi. Paloittele kurkku ja revi salaatti salaattikulhoon, lisää oliivit. Kuumenna pannulla öljyä. Kääntele öljyssä ensin kevyesti pavut. Siirrä pavut salaattikulhoon ja paista tonnikalaa nopeasti molemmilta puolilta (huom, ei missään nimessä kypsäksi, tonnikalan kuuluu saada väriä ainoastaan pintaan; kypsä tonnikala on ehdottomasti väärin tehty ja lisäksi pahaa). Paloittele tonnikala sopiviksi viipaleiksi ja lisää kitkan viisaiden kanssa salaattiin. Kuori kypsäksi keitetyt munat ja viipaloi salaatin joukkoon. Lisää ripaus laatusuolaa, reippaasta mustapippuria ja viimeistele hyvällä oliiviöljyllä. Nauti.

Vesivahinko

Keittiössämme sattui pari viikkoa sitten vesivahinko. Se ja sen selvittely on vienyt aikalailla kaiken energia ja ainakin bloggaus- ja ruuanlaittoinfon. Tällä viikolla pitäisi tulla tieto kuinka palasiksi keittiö menee, mutta parhaassakin tapauksessa luvassa lienee muutama viikko melkoisella raw food-meiningillä, koska pahimmillaan vahingon korjaus vaatii yhden seinän purkamista.

On outoa miten stressaava vesivahinko voi olla. Näkisin yhtenä isona syynä sen, että se tapahtui kotona. Kodin pitäisi olla turvasatama maailman murheita vastaan ja jos joudut stressaamaan turvapaikasta, rentoutuminen jää aika vähille. Muutama viikko sitten Hesarissa oli juttua putkiremonteista ja eräs todella epäonninen remontin läpikäynyt henkilö kertoi kämpän menneen myyntiin kun kaikki alkoi venyä; hän ei enää voinut muuttaa takaisin asuntoon, koska stressi oli pilannut sen. Lukiessani jutun tämä tuntui mielestäni aika paksulta ylireagoinnilta, mutta alan ymmärtää. No, ehkä tämä on hyvää treeniä loppuvuoden aikana kohdalle osuvaa putkiremppaa ajatellen. Ja toisaalta, ehkä tämä oli seuraus siitä, että olen vähän miettinyt kotiin pientä ilmeen päivitystä ja nyt ilmeisesti pahimmillaan sitä on luvassa aika paljonkin..

Mutta, jotain sentään ruoanlaittopuolellakin. Olen menestyksellä varioinut aikaisemmin bloggaamaani herkkusmoothiereseptiä. Joten vinkki; kauramaito toimii todella hyvin pohjana lähes minkä tahansa hedelmän ja marjan kanssa. Eilen korvasin reseptin marjat kiivillä ja hyvää tuli myös näin. Se on sikälikin hieno juttu, koska kuten mainitsin jo yllä, smoothieta tulee varmaan lähiviikkoina syötyä melkoisella urakalla..

tiistai 16. maaliskuuta 2010

Karitsan kyljyksiä ja uunibataattia

Kävin viime viikolla ensimmäistä kertaa uudessa Stockan Herkussa (eli siis keskustan Herkussa). Osasto on kasvanut valtavasti ja olin siellä aika eksynyt. Varmaan ihan hyvä idea, että osastolla oli oppaita. Toisaalta, kävin osastolla myös perjantaina töiden jälkeen ja kokemus oli yhtä kaoottinen ja traumaattinen kuin ennenkin, joten kaikkea laajennus ei ole ratkaissut. Joka tapauksessa laajennuksen yhteydessä Stocka on laajentanut luomuvalikoimaansa todella paljon ja esimerkiksi luomulihalle oli ainakin viime viikolla ihan oma tiski. Loistavaa. Seuraavan herkun kaikki ainekset olivat luomulaatuisia.

Kyljys kuuluu muuten niihin ruokalajeihin, joihin minulla on vähän negatiivinen ennakkoasenne. Kyljykset ovat aivan liian usein kuivia ja sitkeitä, mutta oikein tehtyinä niistä saa maukkaita ja mureita. Näistä tuli ainakin erittäin onnistuneita.

Karitsan kyljyksiä (näitä oli 3 kappaleen paketti)
Voita
Tuoretta rosmariinia
3 sipulia
2 valkosipulin kynttä
Mukulaselleriä (olisikohan ollut joku 50 grammaa)
200 grammaa siitakesieniä
Punaviiniä
1 desilitra kaurakermaa tai tavallista kermaa (käytin tällä kertaa tavallista kermaa, koska yleensä käyttämäni Oatlyn kaurakerma oli loppu kaupasta)
Mustapippuria
Suolaa
540 grammaa bataattia (eli 2 270 gramman pakettia)
Öljyä
Chiliä
Suolaa
Mustapippuria

Paloittele sipulit, valkosipuli ja selleri pieniksi paloiksi. Huuhdo sienet ja puolita ne Kuumenna nokare voita isossa, suht korkeareunaisessa pannussa, mielellään valurautaisessa. Silppua voisulan joukkoon pari oksaa tuoretta selleriä, lisää sipulit, valkosipuli, sienet ja selleri. Kun kasvikset ovat saaneet väriä, lisää joukkoon kyljykset ja paista nopeasti molemmilta puolilta. Lisää Tämän jälkeen lisää pannulle punaviiniä ja vettä sen verran, että pohjalla olevat ainekset peittyvät. Itse käytin tässä noin 50-50 suhdetta. Anna hautua miedolla lämmöllä noin tunti. Kun liha on hautunut pehmeäksi, mausta mustapippurilla ja suolalla maun mukaan ja sekoita joukkoon desi kermaa. Tarjoile. Jos padassa on ennen kerman lisäämistä liikaa kosteutta, höyrytä ylimääräinen kosteus pois.

Sillä välin kun kyljykset hautuvat pannulla, kuori bataatti ja paloittele se pieniksi palasiksi. Laita palaset kulhoon ja kaada päälle öljyä ja mausteet. Chiliöljy sopii todella hyvin uunibataatin kanssa, mutta tarvittaessa öljy ja chili toimivat myös erillään. Anna maustua puolisen tuntia. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Levitä maustetut bataattilohkot pellille ja paista noin 15-20 minuuttia.

torstai 11. maaliskuuta 2010

Munakoisopaistos

Yksi pitkäaikaisista lemppareistani on oheinen munakoisopaistos. Paistoksen alkuperäinen resepti löytyy Jyrki Sukulan Hyvä Fiilis-keittokirjasta (Suosittelen!), tässä vähän muokattu oma sovellukseni. Määrät ovat arvioita, tämä on hyvä esimerkki ruokalajista, jonka kanssa ei ole niin tarkkaa..

Munakoiso (1 iso)
Pinaattia (200 g)
Tomaatteja (4-5)
Fetaa (80 g)
Parmesania (80 g)
Oliiviöljyä
Mustapippuria

Viipaloi munakoiso ohuiksi viipaleiksi. Itketä viipaleet. Tällä välin huuhtele pinaatti, viipaloi tomaatit, murustele feta ja raasta parmesan.

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen ja voitele öljyllä uunivuoka.

Paista munakoisoviipaleet pannulla oliiviöljyssä. Samanaikaisesti paista kevyesti pinaatti toisella pannulla. Lado päällekkäin vuokaan munakoisoviipaleita, tomaattia ja pinaattia. Laita väliin aina fetamuruja ja vähän parmesania sekä mustapippuria myllystä. Päällimmäiseksi aimo annos parmesania. Laita vuoka uuniin noin 10 minuutiksi.

Kuten sanottu, paistoksen kanssa ei ole niin tarkkaa. Käytä aineita oman maun ja tuntuman mukaan. Itse olen usein koonnut paistosta pikkuhiljaa samaa tahtia munakoisoerien valmistuessa pannulta. Alkuperäisessä ohjeessa on muistaakseni lisäksi sipulia ja tomaatteja ei laiteta uuniin vaan ne ovat lisuke pinaatin kanssa. Itse rakastan lämpimiä tomaatteja, joten laitoin nekin sekaan. Uskoisin, että ruoka toimii myös kesäkurpitsasta tehtynä, muistelisin tätä itse joskus kokeilleenikin.

maanantai 8. maaliskuuta 2010

Kylmä kasviskeitto

Oheisesta reseptistä ei ole kuvaa, koska lopputulos näytti..no, ei niin houkuttelevalta, mutta maku oli kohdallaan. Resepti on itse muokkaamani versio espanjalaisesta kylmästä tomaattikeitosta, gazpachosta.

1 puntti herneenversoja
5 tomaattia
puolikas kurkku
1 avocado
2 sitruunan mehu
suolaa
mustapippuria
tuoreita yrttejä
vettä
(+esimerkiksi ranskankermaa, kookoskermaa, kauramaitoa yms.)

Paloittele kurkku ja tomaatit. Soseuta sauvasekoittimella tai blenderillä herneeversot, tomaatit, kurkku ja avokadot. Sauvasekoittimella tähän menee hetki, mutta ainakin omalla tuli tästä huolimatta oikein hyvää. Lisää kahden sitruunan mehu, vähän suolaa (herbamare toimii loistavasti!), mustapippuria ja vähän tuoreita yrttejä (itse käytin rosmariinia, koska kotoa ei löytynyt tällä kertaa muuta). Tarkista tässä vaiheessa rakenne ja lisää tarvittaessa vähän vettä. Oletettavasti myös pieni määrä hyvää oliiviöljyä sopisi keittoon erinomaisesti.

Keitto on näin tehtynä aika vahvan makuista, joten sitä voi muokata vähän pehmeämmäksi lisäämäällä keittoon esim. ranskankermaa, kookoskermaa tai kauramaitoa. Itse jatkoi keiton jämää tilkalla kauramaitoa ja se sopi ainakin erinomaisesti.

Vihannesten ja kasvisten vitamiinit tuhoutuvat pitkälti lämmitettäessä, joten nimenomaan tuoreita vihanneksia ja kasviksia olisi hyvä syödä riittävästi. Tämä kylmä keitto on erinomainen tapa nauttia todellinen vitaamini- ja hivenainepommi.

sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Pihvi ja parsakaalia parmesan-kastikkeella

En syö lihaa edes viikottain ja pääosin voisin luopua lihansyönnistä. Hyvä pihvi on kuitenkin sen tason herkku, että siitä saa nauttia hyvällä omallatunnolla silloin tällöin. Tänään tein pihvin kaveriksi hyörytettyä parsakaalia ja parmesan-kastiketta. En ole varsinaisesti kastikeihminen, mutta välillä jaksan panostaa.

Parmesan-kastike

1-2 ruokalusikallista voita (öljykin käy, jos voita ei ole, testattu tänään)
1-2 ruokalusikallista vehnäjauhoja
2,5 desiä kauramaitoa (tavallinenkin käy)
Vajaa desi raastettua parmesania
Mustapippuria

Kuumenna öljy tai voi pannulla, lisää vehnäjauhot ja sekoita huolellisesti. Kun seos kuplii, lisää sekoittaen maito. Kun seos paksuuntuu, lisää joukkoon parmesan. Mausta parmesanilla.

500 grammaa parsakaalia

Huuhtele parsakaali ja pilko kukinnot sopiviksi paloiksi. Höyrytä kypsäksi al dente höyrytyskattilalla.

Pihvinpaisto on taiteenlaji. Onnistuminen vaatii muutaman perusasian. Hyvä pannu on oleellisin, kodin hankintalistalla oleva valurautapannu on paras. Kuumenna pannu kunnolla kuumaksi, lisää pannulle voita tai öljyä, ammattilaiset käsittääkseni suosivat sekoitusta, jossa on pääosin voita, mutta myös vähän öljyä. Nuiji pihvit sopivan paksuisiksi ja lisää ne kuumalle pannulle. Medium-pihvi pitää kääntää, kun pihvi rupeaa hikoilemaan. Kun lihasneste alkaa kunnolla tulla pihvin pinnalle, on se aika kääntää.

lauantai 20. helmikuuta 2010

Talvipata

Ulkona riehuva myrsky ja pakkanen innoittivat talvipadan tekoon. Kutsun ruokaa talvipadaksi, koska ruoka on mielestäni niin ilmiselvästi "talviruokaa"; en usko, että kesällä tekee kovin usein mieli tuntikausia hautunutta lihapataa.



Talvipata vaatii oikeastaan ainoastaan kahta asiaa onnistuakseen. Aikaa ja laadukasta keittoastiaa, jossa haudutella ruokaa mahdollisimman kauan. Valurautapata on ehdottomasti paras tämän ruokalajin valmistukseen. Mikäli jostain löytyy lisäksi puuliesi tai kamina, jolla haudutella pataa, vielä parempi. Olen kerran tehnyt poronkäristystä kaminalla. Hauduttuaan koko päivän kaminalla jopa Pirkka käritysliha suli suuhun. Sähköliedelläkin pärjää, hyvä tekoastia on kuitenkin oleellinen.



Talvipadan idea on siis hauduttaa tuntikausia lihaa + kasviksia, heittää sekaan mausteita ja viiniä ja sen jälkeen nauttia. Aikaa kuluu, mutta mitään keittotaitoa tämä ei varsinaisesti vaadi. Tällä kertaa tein talvipadan lampaasta. Käytettäviä kasviksia ja niiden määrää voi vaihdella tuntuman ja tarjonnan mukaan. Idea on oleellinen, ei se mitä on käytetty. Esimerkiksi lanttu ja punajuuri sopisivat tähän ruokaan erinomaisesti, niitä ei vaan sattunut löytymään tällä kertaa kaupan luomutiskiltä. Ohjeen mukainen annos on muuten todella iso; tämä ruokalaji ei ole niitä, joista tehdään kahden hengen annos. Toisaalta maku tuntuu vain paranevan lämmittämällä, joten sikälikin iso annoskoko on ok.



Lampaan sisäfilettä 450 grammaa (ei muuten ole ideaalia lihaa, mutta muutakaan ei ollut kaupassa)

Lampaan keittolihaa pari palasta (antaa kummasti makua; tämän täsmällisempää mittaa en voi antaa, koska ruokakaupasta löytyi tosiaan lammasta myös muodossa "keittoliha" ja otin näitä paloja kaksi)

80 grammaa pekonia

3 isoa porkkanaa

5 pientä sipulia

400 grammaa kesäkurpitsaa

100 grammaa mukulaselleriä

300 grammaa munakoisoa

300 grammaa siitakesieniä

Tuoretta rosmariinia

1 paprika

Oliiviöljyä

Chiliä

Suolaa

Mustapippuria

Provencen yrtit-sekoitusta

Punaviiniä

Oman harkinnan mukaan lisukkeeksi esimerkiksi riisiä tai perunamuussia



Itketä munakoisot. Kuutio kaikki kasvikset. Riippuen käytettävissä olevasta lihasta, kuutio myös se tarvittaessa sopivan kokoisiksi paloiksi.



Kuumenna öljyä valurautapadassa, heitä sekaan chiliä, provencen yrtit-sekoitusta sekä muutama tuoreen rosmariinin oksa silputtuna. Lisää mukaan pekoni, käytettävä liha, keittolihan palaset sekä pilkottu sipuli. Ruskista kevyesti muut kasvikset toisella pannulla ja heitä sekaan valurautapataan. Tämä lienee puhdas mieltymyskysymys, mutta haluan itse aina käsitellä kasvikset ennen kuin lisään ne pataan tai keittoon. Makuun tämä ei varmaankaan vaikuta, en vaan pidä raakojen kasvisten lisäämisestä suoraan liemeen.



Lisää pataan viiniä ja vettä niin, että nesteen pinta nousee kasvisten tasolle. Mitä enemmän viiniä, sen enemmän makua. Hauduta pitkään ja hartaasti, ainakin kaksi tuntia. Itse haudutin ruokaa lauantaina 3 tuntia. Kun haudutus on valmis, tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja mustapippuria ja muita mausteita. Poista keittolihan palaset, jos olet käyttänyt niitä.

Tämänkertainen versio osoittautui melko kosteaksi. En jaksanut höyryttää ylimääräistä nestettä pois, vaan keitin kaveriksi riisiä. Jos padasta tekee rakenteeltaan kiinteämpää, ei se mielestäni tarvitse erillistä lisuketta, sehän on pääosin kasviksia. Myös esimerkiksi perunamuussi toiminee erittäin hyvin lisukkeena.

perjantai 19. helmikuuta 2010

"Kesäkurpitsapastaa" ja tomaattikastiketta

En oikeastaan koskaan syö pastaa. En voi uskoa, että mikään makuelämys olisi pastansyönnistä seuraavan olon arvoinen. Ainakaan Suomessa. Jos joskus matkustan Italiaan, taidan sortua riskilläkin kokeilemaan.

Oheisessa reseptissä "pasta" on siis höyrytettyjä kesäkurpitsasuikaleita, jotka ulkonäöllisesti muistuttavat jonkin verran tagliatellea. Bongasin idean vuosia sitten jostain naistenlehdestä ja teen tätä aina silloin tällöin. Annos on kolmelle hengelle.

Kesäkurpitsapasta

Puoli kiloa kesäkurpitsaa

Suikaloi kesäkurpitsat kuorimaveitsellä. Pehmeätä keskiosaa ei pysty käyttämään kokonaan hyväksi suikaleisiin, joten se kannattaa käyttää muuten. Tässä reseptissä se menee tomaattikastikkeeseen.

Nauhojen höyrytys kannattaa jättää viimeiseksi osaksi aterian valmistamista, koska niitä täytyy höyryttää vain pari minuuttia. Joten, suikaloi kesäkurpitsat ja jätä ne odottamaan tomaattikastikkeen valmistumista.

kesäkurpitsasuikaleet valmiina höyrytettäviksi

Tomaattikastike

Kesäkurpitsan "keskiosat"
4 sipulia
500 grammaa tomaattimurskaa
100 grammaa tomaattipuretta
Laadukasta oliiviöljyä
Tuoretta basilikaa
Chiliä
Provencen yrtit-maustesekoitusta
Laadukasta suolaa
Laadukasta oliiviöljyä.

Silppua sipuli ja kuutioi kesäkurpitsan keskiosat pieniksi paloiksi. Kuumenna kattilassa reippaasti öljyä, lisää öljyyn chili ja provancen yrtit-sekoitusta maun mukaan. Öljyn kuumennuttua kuullota öljyssä sipulit ja kesäkurpitsapalat. Kuullotuksen jälkeen lisää kattilaan tomaattimurska ja tomaatipuree. Jätä hautumaan miedolla lämmöllä vähintään puoleksi tunniksi. Haudutuksen jälkeen lisää maun mukaan suolaa ja hieman oliiviöljyä. Sekoita ennen tarjoilua kastikkeeseen silputtu tuore basilika. Tuoreen yrtin aromeja ja ravinteita ei kannata tuhota kuumentamalla.

Kun kastike on valmis, höyrytä kesäkurpitsasuikaleita 2-3 minuuttia. Tarjoile.

.

Oheinen tomaattikastikkeen resepti on melkoinen pikaversio. Todella hyvä tomaattikastike tarvitsee paljon enemmän aikaa ja aineksia. Sen pitää hautua rauhassa ja siihen pitää yllä olecien aineksien lisäksi lisätä ainakin porkkanaa, selleriä ja punaviiniä ja myös maustepuolta lisäisin. Itse käytän tomaattikastikkeeseen mielelläni useampaan kuin yhtä tomaattivalmistetyyppiä. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta mielestäni pelkkä murska ei maistu yhtään niin hyvältä murska ja puree. Paras tomaattikastike syntyisi tietenkin tuoreista tomaatteista, mutta tomaattijalosteistakin, erityisesti laadukkaista sellaisista, saa hyvää kastiketta.

torstai 18. helmikuuta 2010

Sorbetti

Tein taas eilen illalla herkkusmoothieta. Koska olin unohtanut ottaa marjat pakastimesta ajoissa sulamaan, onnistuin ihan vahingossa kehittämään todella hyvän sorbetin. Sorbetti kuuluisi kai oikeaoppisesti tehdä jäädyttämällä seosta pakkasessa ja sekoittamalla aina välissä tai jäätelökoneella ja siihen käytetään myös ainakin sokeria ja kai välillä valkuaisia tms. Joka tapauksessa tämä maistui ja oli rakenteeltaan aivan "oikean sorbetin" kaltaista ja tuli tehtyä todella vähällä vaivalla. Ja ilman turhia sokereita tai muita ylimääräisiä aineksia. Laitoin smoothieen tällä kertaa normireseptin lisäksi myös granaattiomenaa, joka on varsin makeaa, joten lisämakeutusta ei tosiaan tarvitse.

Puolijäisiä pakastemarjoja (400 g)
1 granaattiomena
3 banaania (mielellään vihertäviä, eli kovempia)

Yhdistä ainekset blenderillä tai sauvasekoittimella ja nauti heti.

Mitä jäisempiä marjat ovat, sitä lähempänä tämä on "oikeata" sorbettia. Sauvasekoitin ei välttämättä pysty kovin jäisiin marjoihin, mutta jos keittiöstäsi löytyy tehokas blenderi tai tehosekoitin, jäisten marjojen kanssa ei pitäisi olla ongelmaa. Olettaisin, että banaanien kypsyyaste vaikuttaa paljon rakenteeseen ja sorbettimaisuus paranee sen mukaan mitä kiinteämpiä banaaneja käyttää.

Tästä annoksesta riittää varmaan hyvin neljälle, koska pystyin hyvin ottamaan siitä osan jälkiruoaksi ja tekemään silti toisesta osasta ison annoksen smoothieta.

keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Marja-hedelmäsalaatti ja mascarponevaahtoa

Ohessa helppo ja hyvä jälkkäriresepti. Jos tekee pelkän marja-hedelmäsalaatin, toimii se myös hyvin aamupalana, välipalana tai iltapalana, mascarponevaahto on aika raskasta jatkuvaan käyttöön.

Marja-hedelmäsalaatti

Marjoja ja hedelmiä maun mukaan.

Itse käytän yleensä ns. peruspohjana

Pakastemarjasekoitusta, jossa mustikoita, vadelmia ja herukoita
Banaania
Viinirypäleitä
Erilaisia meloneita
Jotain spesiaalia, esim. mangoa.
Mausteeksi kaardemummaa ja kanelia. Myös tuore tai kuivattu inkivääri sopii erinomaisesti, samoin chili. Veikkaisin, että myös tuore sitruunamelissa tai minttu sopisivat erinomaisesti. Myös hedelmäsalaatti kannattaa siis ehdottomasti maustaa, antaa kummasti potkua tälle suht "perusjälkkärille". Lisähuomautus, säilykkeenä oleva sokeriliemessä uiva "hedelmäcocktail" kannattaa myös ehdottomasti jättää väliin.

Yllä mainitut sekaisin keskenään. Tällä sektorilla suosittelen lämpimästi tutustumista luomutarjontaan. Torjunta-aineiden välttämisen lisäksi maku on aivan eri luokkaa. Itse olen joskus saanut "normihedelmistä" iho-oireita ja allergiaa, luomun kanssa en koskaan.

Mascarponevaahto

Mascarponea
Tuoretta vaniljatankoa pieniksi paloiksi paloiteltuna.

Nämä sekaisin.

Mascarponevaahdon resepti löytyy suosikistani, Jyrki Sukulan "Hyvä Fiilis"-kirjasta. Siinä siihen lisättiin kermaa. Olen kokeillut tätä versiota ja mielestäni pelkkä mascarpone ja vanilija riittävät. Tämä toki makukysymys. Jos vaahtoon kaipaa makeutta, suosittelen makeuttamista hunajalla. Ennen makeuttamista kannattaa muuten maistaa riittääkö hedelmien ja marjojen makeus.

maanantai 15. helmikuuta 2010

Caponata

Caponata, niin helppoa, niin herkullista..Caponata on yksi lempparilisukkeistani, joka toimii myös erittäin hyvin sellaisenaan. Koska caponata on varsin vahvan makuista, suosittelen tätä ennemmin lihan kuin kalan tai kanan lisukkeeksi. Esim. lammas toimii caponatan kaverina todella hyvin. Tämä on myös niitä ruokia, jotka lähes vaativat kaverikseen hyvää viiniä, vinkki vinkki.

Caponata on muuten niitä ruokalajeja, että ainesten määrät vaihtelevat omien mieltymysten ja toisaalta käytettävien vihannesten koon mukaan, mutta yritän antaa arvion käytettävistä määristä. Itse pidän kovasti munakoisosta ja olen sitä mieltä, että tämä herkku on nimenomaan munakoisoruoka, mutta jos ei itse kuulu munakoison suurimpiin faneihin, vähempikin riittää.

Munakoisoa (2 pientä)
Sipulia (3)
Paprikaa (1)
Kesäkurpitsaa (1)
Tomaattia (3-4)
Kapriksia (pieni purkki)
Oliiviöljyä
Chiliä
Mustapippuria
Suolaa

Viipaloi munakoiso ohuiksi viipaleiksi ja ripottele viipaleille suolaa. Anna viipaleiden itkeä noin puoli tuntia ja pyyhi sen jälkeen ylimääräinen kosteus pois. Paloittele kaikki kasvikset pieniksi kuutioiksi. Kuumenna pannulla reilusti öljyä, lisää sen sekaan chiliä. Lisää pannulle muut kasvikset paitsi tomaatit ja kaprikset. Paista miedolla lämmöllä kymmenisen minuttia. Lisää tomaatit ja kaprikset, mustapippuria ja laadukasta suolaa. Kaprikset ovat itsessään melko suolaisia (itse huuhdon ne ennen käyttöä), joten kannattaa lisätä mausteet vasta siinä vaiheessa, kun kaprikset ovat olleet hetken pannulla (suolaa ei välttämättä tarvitse lainkaan). Yksi variaatio on lisätä caponataan myös juustoa, esim vuohenjuustoa. Tällöin ruoka muuttuu lisukkeesta ennemmin pääruoaksi.

Kuvassa caponataa ja lampaan sisäfilettä

perjantai 12. helmikuuta 2010

Teriyakilohta ja papu-itupaistosta

Myönnän suoraan olevani reseptisieppari. Syön "sillä silmällä" kavereiden luona ja ravintoloissa. Olen laiska pyytämään reseptejä, mutta soveltelen omia versioita vastaan tulleista herkuista. Molemmat tämäniltaisen aterian osat olivat "muualta keksittyjä".

Ostin Tapiolan Stockan Herkusta pari päivää sitten aivan mielettömän hyvää teriyakimarinoitua lohifilettä. Tämä tuntui aika helpolta toteuttaa itse. Olin ajatellut tehdä myös teriyakikastikkeen itse, mutta koska silmiini ei etsimisestä huolimatta osunut mirin'iä ruokakaupassa, jouduin turvautumaan valmiiseen kastikkeeseen. Jatkoa ajatellen tiedoksi, että teriyakikastike tehdään lisäämällä 1 osa soijakastiketta, 1 osa mirin'iä ja maun mukaan vähän sokeria (googlauksen perusteella myös hunaja tuntuu toimivan, itse veikkaisin, että saattaa jopa sopia paremmin. Google myös kertoi, että mirin'in voi korvata sakella ja sokerilla). Anyway, myös kaupan teriyakikastike toimi hyvin.

Teriyakilohi

Lohifile (vähintään 150 g per ruokailija)
Teriyakikastiketta
Öljyä vuoan voiteluun

Laita lohifile marinoitumaan kastikkeeseen. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Kun kala on marinoitunut vähintään puoli tuntia, laita se uuniin kevyesti voidellussa lasivuoassa noin 15 minuutiksi. Jos kyseessä on pienempi erä tai teet kalan suoraan annoskoossa, voit myös paistaa kalan pannulla (tämä kuulemma kyllä tekee jotain pahaa kalan hyville rasvoille, mutta..).

Papu-itupaistos

Teriyakilohen lisukkeena toimii erinomaisesti papu-itupaistos. Tämä indonesialainen lisäke on itseasiassa hyvän ystäväni resepti, jonka salaisuudet olen yrittänyt arvailla.

Papuja (yleensä myydään valmiissa pakkauksissa, vähintään 1 sellainen)
Ituja (mung-pavun idut parhaita, sinimailanen meni vähän mössöksi ja mauttomaksi, näitä myös vähintää 1 boksi)
Sipulia (riippuen koosta ja laadusta, yhden papu- ja itupaketin erään menin 4 shalottisipulia)
Cashew-pähkinöitä (ehkä 50 grammaa?)
Seesamöljyä
(Soijaa tai teriyakia maustamiseen)


Huuhtele pavut ja idut. Paloittele pavuista päät pois ja pilko ne muutaman sentin pituisiksi paloiksi. Pilko sipuli. Sekoita papujen kanssa tilkka seesamöljyä ja anna marinoitua hetki.

Paahda pähkinät yhdellä pannulla kevyesti. Siirrä pähkinät pois levyltä.

Laita pannulle kuumenemaan vähän seesamöljyä. Öljyn kuumennettua lisää sipuli, pavut ja idut. Paista rapeaksi ja ota lämpö pois. Anna hautua hetki jälkilämmöllä. Lisää pähkinät ja sekoita.

Tällä kertaa jääkaapista löytyi valmiiksi sinimailasen ituja, joten käytin ne paistokseen. Suosittelen kuitenkin mung-pavun ituja. Toimii paremmin maun ja rakenteen puolesta. Sinimailaisen kanssa lisäsin loppuvaiheessa joukkoon hieman teriyakikastiketta, muistaakseni en ole kaivannut mausteita mung-papu versiossa. Mutta maun mukaan.

Vinkki: paistoksesta saa ruokaisamman lisäämällä huuhdeltua ja pilkottua paksoita. Sopii hyvin aasialaishenkiseen makumaailmaan.

Molemmat herkut olivat todella hyviä, vaikka itse sanonkin. Toimivat erinomaisesti yhdessä, mutta varmasti myös muiden ruokien kanssa
Otin jopa kuvia (kyllä, monikossa!) kokkausvaiheessa ja valmiista annoksesta, mutta niin kauan kuin kameran kaapeli leikkii katoamisleikkiä, nämä jääköön odottamaan parempaa huomista.

"Sushi"

Tein viime viikolla"sushia", lainausmerkit koska valmistamissani epämääräisissä rullissa oli ennemmin vaikutteita sushista kuin kyseessä varsinainen sushi. Mutta hyviä olivat, yksi lemppareistani ei petä edes sovelletussa muodossa, jee.

Nori-arkkeja
Avocadoa
Kurkkua
Sinimailasen ituja
Salaattia
Jättikatkaravun pyrstöjä
Graavilohta

Mössää avocado, paloittele kurkku levyn pituisiksi kapeiksi puikoiksi, huuhdo salaatti ja idut ja paloittele lohi pitkiksi ja ohuiksi suikaleiksi. Tee täytteistä erilaisia "kasoja" noriarkin toiseen päähän ja rullaa arkki rullaksi. Arkki paloiksi ja nautitaan.

Itse dippailin näitä soijaan, mutta ilmankin menee. Olettaisin kanssa, että ruokaan voisi hyvin laittaa wasabia mukaan. Herkusta ei ole kuvaa, koska valokuvauksellisuus ei ollut tekeleeni vahvoja puolia. Maku oli kuitenkin herkullinen. Ruoka on myös erittäin terveellinen; sushi itsessäänkin on terveellistä ja tässä versioissa oli vielä korvattu sinänsä epäterveellinen sushiriisi tuoreella tavaralla.

Pitää muuten todeta, että sushi on yksi lempiruoistani, mutta en ole vielä koskaan itse tehnyt sitä. Vähintään Nykissä maistamiani "rainbow rolls"-rullia pitää joskus yrittää tehdä itse. Rockefeller Centerin takeaway-sushibaarista löytyi ihania rainbow rollseja (californiamakeja, joiden ympärille oli kiedottu avocadoa ja lohta tai tonnikalaa). Aivan käsittämättömän hyvää..

torstai 11. helmikuuta 2010

Ihana smoothie

Marjoja (noin 400 gr)
Banaania (2 pienehköä)
Kauramaitoa (ehkä reilu puoli litraa)
Pieneen vesimäärään liotettua pellavarouhetta (olisikohan ollut vajaa desi)
Tuoretta inkivääriä (pieni pala)
Valion luomuomenamehua (reilu desi)

Aivan ihana palautumisjuoma/välipala/aamupala syntyy yllä olevista aineksista. Oletettavasti blenderi olisi paras toteutukseen, mutta koska sellainen on tällä hetkellä keittiö hankintalistalla, myös sauvasekoittimella tuli hyvää. Mitat olivat arvioita, tällaisien herkkujen kanssa niillä ei ole niin väliä.Yhdistin itse ensin "kovat aineet" eli marjat, banaanin ja inkiväärin ja näiden jälkeen pellavaruoheen ja lopuksi nesteet. Ihanan makuista ja taatusti myös erittäin terveellistä.

Miso-wasabi lohi

Söin viikolla Sis. Delissä ihanaa misomarinoitua lohta, joka insipiroi seuraavaan reseptiin

Lohifile
Wasabia
Misotahnaa
1 lime
Suolaa

Laita uuni lämpeämään 200 asteeseen. Voitele lasivuoan pohja kevyesti öljyllä. Hiero lohifileeseen wasabi, misotahna ja vähän suolaa. Aseta filee vuoalle nahkapuoli alaspäin ja purista päälle yhden limen mehu. Paista uunissa kypsäksi (noin 15-20 minuuttia, riippuen paljon fileen koosta). Itse käytin maustamisessa runsaasti misotahnaa, wasabia vähemmän. Näiden määriä voi kuitenkin soveltaa omien mieltymysten mukaan.Ihana, japanilaisvaikutteinen lohiruoka. Helppoa ja juhlavaa :)

Aikun keittiössä - tervetuloa blogiin

Tässä blogissa on tarkoitus kirjoittaa ruoanlaitosta ja kaikesta muusta kivasta ruoanlaittoon ja keittiöihin liittyvästä (keittokirjat, keittiön sisustaminen, keittiökoneet jne.).


Rakastan ruoanlaittoa. En ymmärrä ihmisiä, jotka sanovat ettei ruoanlaitolle ole aikaa ja eines on ravintoa siinä missä muukin. Eines ei ole ravintoa. Se on epäterveellistä, pahaa eikä edes välttämättä kovinkaan paljon nopeampaa tehdä. Itse en oikeastaan koskaan turvaudu valmisruokiin vaan teen aina itse ateriani. Ruoanlaittoon käytetty aika ei ole koskaan hukkaan heitettyä, mielestäni ruoanlaitto on äärimmäisen rentouttavaa ja mukavaa puuhaa.


Olen mielestäni hyvä kokki (itserakkautta?). Käsittääkseni tämä on myös tuttavapiirissäni yleinen mielipide (kohteliaisuutta vai lisää itserakkautta?). Jos ei muuta, olen ainakin keittiössä varsin varmaotteinen ja luotan vahvasti omaan tuntumaan ruoanlaitossa. Jos reseptissä lukee ”puoli teelusikallista mustapippuria”, saatan luopua sen valmistamisesta vain siitä syystä, että mielestäni mausteille varsinkaan ei voi laittaa mittoja ja muidenkin ruoka-aineiden kanssa oikea määrä ja suhde pitää nähdä ja tuntea, ei katsoa kirjasta. Leipominen on asia erikseen, mutta siinäkään en pidä liiallisista säännöistä. Tämä olkoon myös ennakkovaroituksena resepteistäni.


Teen ruokaa puhtaista ja laadukkaista ruoka-aineista ja vältän kaikkea prosessoitua. Käytän erittäin harvoin jauhoja, sokeria, pastaa, riisiä jne. ja kaikkia mahdollisia johdannaisia näistä, sillä ne eivät sovi minulle. Vältän siis ruoka-aineita, jotka ovat täynnä tyhjää energiaa ja lisäksi usein varsin keinotekoisia. Tekemäni ruoka on yleensä tyyppiä paljon kasviksia ja laadukasta kalaa/lihaa/juustoa lisukkeena. Tämä ei tarkoita, että ruoka olisi mautonta/tylsää/itseään toistavaa tai että siitä ei saisi riittävästi energiaa (harrastan maratonjuoksua enkä todellakaan allekirjoita väitteitä kestävyysjuoksijan hiilaritarpeista). Mieheni on entinen pastafani ja myös hän on todennut, että kun pääsee oikeiden raaka-aineiden ja makujen pariin, ei mauton vehnäjauhomössö enää pahemmin maistu. Tämä olkoon pohjustuksena sille, mitä on luvassa.


P.S Mustavalkoisuus on tylsää, joten myönnän ”lipsuvani” välillä pois normiruokavaliostani, jos siltä tuntuu. Joten siis aion esitellä rakkaimmat ja parhaimmat reseptini, siitä riippumatta mitä ne sisältävät. Välillä sitä vaan tarvitsee ison palan maailman parasta brownieta J