sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Pihvi ja parsakaalia parmesan-kastikkeella

En syö lihaa edes viikottain ja pääosin voisin luopua lihansyönnistä. Hyvä pihvi on kuitenkin sen tason herkku, että siitä saa nauttia hyvällä omallatunnolla silloin tällöin. Tänään tein pihvin kaveriksi hyörytettyä parsakaalia ja parmesan-kastiketta. En ole varsinaisesti kastikeihminen, mutta välillä jaksan panostaa.

Parmesan-kastike

1-2 ruokalusikallista voita (öljykin käy, jos voita ei ole, testattu tänään)
1-2 ruokalusikallista vehnäjauhoja
2,5 desiä kauramaitoa (tavallinenkin käy)
Vajaa desi raastettua parmesania
Mustapippuria

Kuumenna öljy tai voi pannulla, lisää vehnäjauhot ja sekoita huolellisesti. Kun seos kuplii, lisää sekoittaen maito. Kun seos paksuuntuu, lisää joukkoon parmesan. Mausta parmesanilla.

500 grammaa parsakaalia

Huuhtele parsakaali ja pilko kukinnot sopiviksi paloiksi. Höyrytä kypsäksi al dente höyrytyskattilalla.

Pihvinpaisto on taiteenlaji. Onnistuminen vaatii muutaman perusasian. Hyvä pannu on oleellisin, kodin hankintalistalla oleva valurautapannu on paras. Kuumenna pannu kunnolla kuumaksi, lisää pannulle voita tai öljyä, ammattilaiset käsittääkseni suosivat sekoitusta, jossa on pääosin voita, mutta myös vähän öljyä. Nuiji pihvit sopivan paksuisiksi ja lisää ne kuumalle pannulle. Medium-pihvi pitää kääntää, kun pihvi rupeaa hikoilemaan. Kun lihasneste alkaa kunnolla tulla pihvin pinnalle, on se aika kääntää.

lauantai 20. helmikuuta 2010

Talvipata

Ulkona riehuva myrsky ja pakkanen innoittivat talvipadan tekoon. Kutsun ruokaa talvipadaksi, koska ruoka on mielestäni niin ilmiselvästi "talviruokaa"; en usko, että kesällä tekee kovin usein mieli tuntikausia hautunutta lihapataa.



Talvipata vaatii oikeastaan ainoastaan kahta asiaa onnistuakseen. Aikaa ja laadukasta keittoastiaa, jossa haudutella ruokaa mahdollisimman kauan. Valurautapata on ehdottomasti paras tämän ruokalajin valmistukseen. Mikäli jostain löytyy lisäksi puuliesi tai kamina, jolla haudutella pataa, vielä parempi. Olen kerran tehnyt poronkäristystä kaminalla. Hauduttuaan koko päivän kaminalla jopa Pirkka käritysliha suli suuhun. Sähköliedelläkin pärjää, hyvä tekoastia on kuitenkin oleellinen.



Talvipadan idea on siis hauduttaa tuntikausia lihaa + kasviksia, heittää sekaan mausteita ja viiniä ja sen jälkeen nauttia. Aikaa kuluu, mutta mitään keittotaitoa tämä ei varsinaisesti vaadi. Tällä kertaa tein talvipadan lampaasta. Käytettäviä kasviksia ja niiden määrää voi vaihdella tuntuman ja tarjonnan mukaan. Idea on oleellinen, ei se mitä on käytetty. Esimerkiksi lanttu ja punajuuri sopisivat tähän ruokaan erinomaisesti, niitä ei vaan sattunut löytymään tällä kertaa kaupan luomutiskiltä. Ohjeen mukainen annos on muuten todella iso; tämä ruokalaji ei ole niitä, joista tehdään kahden hengen annos. Toisaalta maku tuntuu vain paranevan lämmittämällä, joten sikälikin iso annoskoko on ok.



Lampaan sisäfilettä 450 grammaa (ei muuten ole ideaalia lihaa, mutta muutakaan ei ollut kaupassa)

Lampaan keittolihaa pari palasta (antaa kummasti makua; tämän täsmällisempää mittaa en voi antaa, koska ruokakaupasta löytyi tosiaan lammasta myös muodossa "keittoliha" ja otin näitä paloja kaksi)

80 grammaa pekonia

3 isoa porkkanaa

5 pientä sipulia

400 grammaa kesäkurpitsaa

100 grammaa mukulaselleriä

300 grammaa munakoisoa

300 grammaa siitakesieniä

Tuoretta rosmariinia

1 paprika

Oliiviöljyä

Chiliä

Suolaa

Mustapippuria

Provencen yrtit-sekoitusta

Punaviiniä

Oman harkinnan mukaan lisukkeeksi esimerkiksi riisiä tai perunamuussia



Itketä munakoisot. Kuutio kaikki kasvikset. Riippuen käytettävissä olevasta lihasta, kuutio myös se tarvittaessa sopivan kokoisiksi paloiksi.



Kuumenna öljyä valurautapadassa, heitä sekaan chiliä, provencen yrtit-sekoitusta sekä muutama tuoreen rosmariinin oksa silputtuna. Lisää mukaan pekoni, käytettävä liha, keittolihan palaset sekä pilkottu sipuli. Ruskista kevyesti muut kasvikset toisella pannulla ja heitä sekaan valurautapataan. Tämä lienee puhdas mieltymyskysymys, mutta haluan itse aina käsitellä kasvikset ennen kuin lisään ne pataan tai keittoon. Makuun tämä ei varmaankaan vaikuta, en vaan pidä raakojen kasvisten lisäämisestä suoraan liemeen.



Lisää pataan viiniä ja vettä niin, että nesteen pinta nousee kasvisten tasolle. Mitä enemmän viiniä, sen enemmän makua. Hauduta pitkään ja hartaasti, ainakin kaksi tuntia. Itse haudutin ruokaa lauantaina 3 tuntia. Kun haudutus on valmis, tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja mustapippuria ja muita mausteita. Poista keittolihan palaset, jos olet käyttänyt niitä.

Tämänkertainen versio osoittautui melko kosteaksi. En jaksanut höyryttää ylimääräistä nestettä pois, vaan keitin kaveriksi riisiä. Jos padasta tekee rakenteeltaan kiinteämpää, ei se mielestäni tarvitse erillistä lisuketta, sehän on pääosin kasviksia. Myös esimerkiksi perunamuussi toiminee erittäin hyvin lisukkeena.

perjantai 19. helmikuuta 2010

"Kesäkurpitsapastaa" ja tomaattikastiketta

En oikeastaan koskaan syö pastaa. En voi uskoa, että mikään makuelämys olisi pastansyönnistä seuraavan olon arvoinen. Ainakaan Suomessa. Jos joskus matkustan Italiaan, taidan sortua riskilläkin kokeilemaan.

Oheisessa reseptissä "pasta" on siis höyrytettyjä kesäkurpitsasuikaleita, jotka ulkonäöllisesti muistuttavat jonkin verran tagliatellea. Bongasin idean vuosia sitten jostain naistenlehdestä ja teen tätä aina silloin tällöin. Annos on kolmelle hengelle.

Kesäkurpitsapasta

Puoli kiloa kesäkurpitsaa

Suikaloi kesäkurpitsat kuorimaveitsellä. Pehmeätä keskiosaa ei pysty käyttämään kokonaan hyväksi suikaleisiin, joten se kannattaa käyttää muuten. Tässä reseptissä se menee tomaattikastikkeeseen.

Nauhojen höyrytys kannattaa jättää viimeiseksi osaksi aterian valmistamista, koska niitä täytyy höyryttää vain pari minuuttia. Joten, suikaloi kesäkurpitsat ja jätä ne odottamaan tomaattikastikkeen valmistumista.

kesäkurpitsasuikaleet valmiina höyrytettäviksi

Tomaattikastike

Kesäkurpitsan "keskiosat"
4 sipulia
500 grammaa tomaattimurskaa
100 grammaa tomaattipuretta
Laadukasta oliiviöljyä
Tuoretta basilikaa
Chiliä
Provencen yrtit-maustesekoitusta
Laadukasta suolaa
Laadukasta oliiviöljyä.

Silppua sipuli ja kuutioi kesäkurpitsan keskiosat pieniksi paloiksi. Kuumenna kattilassa reippaasti öljyä, lisää öljyyn chili ja provancen yrtit-sekoitusta maun mukaan. Öljyn kuumennuttua kuullota öljyssä sipulit ja kesäkurpitsapalat. Kuullotuksen jälkeen lisää kattilaan tomaattimurska ja tomaatipuree. Jätä hautumaan miedolla lämmöllä vähintään puoleksi tunniksi. Haudutuksen jälkeen lisää maun mukaan suolaa ja hieman oliiviöljyä. Sekoita ennen tarjoilua kastikkeeseen silputtu tuore basilika. Tuoreen yrtin aromeja ja ravinteita ei kannata tuhota kuumentamalla.

Kun kastike on valmis, höyrytä kesäkurpitsasuikaleita 2-3 minuuttia. Tarjoile.

.

Oheinen tomaattikastikkeen resepti on melkoinen pikaversio. Todella hyvä tomaattikastike tarvitsee paljon enemmän aikaa ja aineksia. Sen pitää hautua rauhassa ja siihen pitää yllä olecien aineksien lisäksi lisätä ainakin porkkanaa, selleriä ja punaviiniä ja myös maustepuolta lisäisin. Itse käytän tomaattikastikkeeseen mielelläni useampaan kuin yhtä tomaattivalmistetyyppiä. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta mielestäni pelkkä murska ei maistu yhtään niin hyvältä murska ja puree. Paras tomaattikastike syntyisi tietenkin tuoreista tomaatteista, mutta tomaattijalosteistakin, erityisesti laadukkaista sellaisista, saa hyvää kastiketta.

torstai 18. helmikuuta 2010

Sorbetti

Tein taas eilen illalla herkkusmoothieta. Koska olin unohtanut ottaa marjat pakastimesta ajoissa sulamaan, onnistuin ihan vahingossa kehittämään todella hyvän sorbetin. Sorbetti kuuluisi kai oikeaoppisesti tehdä jäädyttämällä seosta pakkasessa ja sekoittamalla aina välissä tai jäätelökoneella ja siihen käytetään myös ainakin sokeria ja kai välillä valkuaisia tms. Joka tapauksessa tämä maistui ja oli rakenteeltaan aivan "oikean sorbetin" kaltaista ja tuli tehtyä todella vähällä vaivalla. Ja ilman turhia sokereita tai muita ylimääräisiä aineksia. Laitoin smoothieen tällä kertaa normireseptin lisäksi myös granaattiomenaa, joka on varsin makeaa, joten lisämakeutusta ei tosiaan tarvitse.

Puolijäisiä pakastemarjoja (400 g)
1 granaattiomena
3 banaania (mielellään vihertäviä, eli kovempia)

Yhdistä ainekset blenderillä tai sauvasekoittimella ja nauti heti.

Mitä jäisempiä marjat ovat, sitä lähempänä tämä on "oikeata" sorbettia. Sauvasekoitin ei välttämättä pysty kovin jäisiin marjoihin, mutta jos keittiöstäsi löytyy tehokas blenderi tai tehosekoitin, jäisten marjojen kanssa ei pitäisi olla ongelmaa. Olettaisin, että banaanien kypsyyaste vaikuttaa paljon rakenteeseen ja sorbettimaisuus paranee sen mukaan mitä kiinteämpiä banaaneja käyttää.

Tästä annoksesta riittää varmaan hyvin neljälle, koska pystyin hyvin ottamaan siitä osan jälkiruoaksi ja tekemään silti toisesta osasta ison annoksen smoothieta.

keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Marja-hedelmäsalaatti ja mascarponevaahtoa

Ohessa helppo ja hyvä jälkkäriresepti. Jos tekee pelkän marja-hedelmäsalaatin, toimii se myös hyvin aamupalana, välipalana tai iltapalana, mascarponevaahto on aika raskasta jatkuvaan käyttöön.

Marja-hedelmäsalaatti

Marjoja ja hedelmiä maun mukaan.

Itse käytän yleensä ns. peruspohjana

Pakastemarjasekoitusta, jossa mustikoita, vadelmia ja herukoita
Banaania
Viinirypäleitä
Erilaisia meloneita
Jotain spesiaalia, esim. mangoa.
Mausteeksi kaardemummaa ja kanelia. Myös tuore tai kuivattu inkivääri sopii erinomaisesti, samoin chili. Veikkaisin, että myös tuore sitruunamelissa tai minttu sopisivat erinomaisesti. Myös hedelmäsalaatti kannattaa siis ehdottomasti maustaa, antaa kummasti potkua tälle suht "perusjälkkärille". Lisähuomautus, säilykkeenä oleva sokeriliemessä uiva "hedelmäcocktail" kannattaa myös ehdottomasti jättää väliin.

Yllä mainitut sekaisin keskenään. Tällä sektorilla suosittelen lämpimästi tutustumista luomutarjontaan. Torjunta-aineiden välttämisen lisäksi maku on aivan eri luokkaa. Itse olen joskus saanut "normihedelmistä" iho-oireita ja allergiaa, luomun kanssa en koskaan.

Mascarponevaahto

Mascarponea
Tuoretta vaniljatankoa pieniksi paloiksi paloiteltuna.

Nämä sekaisin.

Mascarponevaahdon resepti löytyy suosikistani, Jyrki Sukulan "Hyvä Fiilis"-kirjasta. Siinä siihen lisättiin kermaa. Olen kokeillut tätä versiota ja mielestäni pelkkä mascarpone ja vanilija riittävät. Tämä toki makukysymys. Jos vaahtoon kaipaa makeutta, suosittelen makeuttamista hunajalla. Ennen makeuttamista kannattaa muuten maistaa riittääkö hedelmien ja marjojen makeus.

maanantai 15. helmikuuta 2010

Caponata

Caponata, niin helppoa, niin herkullista..Caponata on yksi lempparilisukkeistani, joka toimii myös erittäin hyvin sellaisenaan. Koska caponata on varsin vahvan makuista, suosittelen tätä ennemmin lihan kuin kalan tai kanan lisukkeeksi. Esim. lammas toimii caponatan kaverina todella hyvin. Tämä on myös niitä ruokia, jotka lähes vaativat kaverikseen hyvää viiniä, vinkki vinkki.

Caponata on muuten niitä ruokalajeja, että ainesten määrät vaihtelevat omien mieltymysten ja toisaalta käytettävien vihannesten koon mukaan, mutta yritän antaa arvion käytettävistä määristä. Itse pidän kovasti munakoisosta ja olen sitä mieltä, että tämä herkku on nimenomaan munakoisoruoka, mutta jos ei itse kuulu munakoison suurimpiin faneihin, vähempikin riittää.

Munakoisoa (2 pientä)
Sipulia (3)
Paprikaa (1)
Kesäkurpitsaa (1)
Tomaattia (3-4)
Kapriksia (pieni purkki)
Oliiviöljyä
Chiliä
Mustapippuria
Suolaa

Viipaloi munakoiso ohuiksi viipaleiksi ja ripottele viipaleille suolaa. Anna viipaleiden itkeä noin puoli tuntia ja pyyhi sen jälkeen ylimääräinen kosteus pois. Paloittele kaikki kasvikset pieniksi kuutioiksi. Kuumenna pannulla reilusti öljyä, lisää sen sekaan chiliä. Lisää pannulle muut kasvikset paitsi tomaatit ja kaprikset. Paista miedolla lämmöllä kymmenisen minuttia. Lisää tomaatit ja kaprikset, mustapippuria ja laadukasta suolaa. Kaprikset ovat itsessään melko suolaisia (itse huuhdon ne ennen käyttöä), joten kannattaa lisätä mausteet vasta siinä vaiheessa, kun kaprikset ovat olleet hetken pannulla (suolaa ei välttämättä tarvitse lainkaan). Yksi variaatio on lisätä caponataan myös juustoa, esim vuohenjuustoa. Tällöin ruoka muuttuu lisukkeesta ennemmin pääruoaksi.

Kuvassa caponataa ja lampaan sisäfilettä

perjantai 12. helmikuuta 2010

Teriyakilohta ja papu-itupaistosta

Myönnän suoraan olevani reseptisieppari. Syön "sillä silmällä" kavereiden luona ja ravintoloissa. Olen laiska pyytämään reseptejä, mutta soveltelen omia versioita vastaan tulleista herkuista. Molemmat tämäniltaisen aterian osat olivat "muualta keksittyjä".

Ostin Tapiolan Stockan Herkusta pari päivää sitten aivan mielettömän hyvää teriyakimarinoitua lohifilettä. Tämä tuntui aika helpolta toteuttaa itse. Olin ajatellut tehdä myös teriyakikastikkeen itse, mutta koska silmiini ei etsimisestä huolimatta osunut mirin'iä ruokakaupassa, jouduin turvautumaan valmiiseen kastikkeeseen. Jatkoa ajatellen tiedoksi, että teriyakikastike tehdään lisäämällä 1 osa soijakastiketta, 1 osa mirin'iä ja maun mukaan vähän sokeria (googlauksen perusteella myös hunaja tuntuu toimivan, itse veikkaisin, että saattaa jopa sopia paremmin. Google myös kertoi, että mirin'in voi korvata sakella ja sokerilla). Anyway, myös kaupan teriyakikastike toimi hyvin.

Teriyakilohi

Lohifile (vähintään 150 g per ruokailija)
Teriyakikastiketta
Öljyä vuoan voiteluun

Laita lohifile marinoitumaan kastikkeeseen. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Kun kala on marinoitunut vähintään puoli tuntia, laita se uuniin kevyesti voidellussa lasivuoassa noin 15 minuutiksi. Jos kyseessä on pienempi erä tai teet kalan suoraan annoskoossa, voit myös paistaa kalan pannulla (tämä kuulemma kyllä tekee jotain pahaa kalan hyville rasvoille, mutta..).

Papu-itupaistos

Teriyakilohen lisukkeena toimii erinomaisesti papu-itupaistos. Tämä indonesialainen lisäke on itseasiassa hyvän ystäväni resepti, jonka salaisuudet olen yrittänyt arvailla.

Papuja (yleensä myydään valmiissa pakkauksissa, vähintään 1 sellainen)
Ituja (mung-pavun idut parhaita, sinimailanen meni vähän mössöksi ja mauttomaksi, näitä myös vähintää 1 boksi)
Sipulia (riippuen koosta ja laadusta, yhden papu- ja itupaketin erään menin 4 shalottisipulia)
Cashew-pähkinöitä (ehkä 50 grammaa?)
Seesamöljyä
(Soijaa tai teriyakia maustamiseen)


Huuhtele pavut ja idut. Paloittele pavuista päät pois ja pilko ne muutaman sentin pituisiksi paloiksi. Pilko sipuli. Sekoita papujen kanssa tilkka seesamöljyä ja anna marinoitua hetki.

Paahda pähkinät yhdellä pannulla kevyesti. Siirrä pähkinät pois levyltä.

Laita pannulle kuumenemaan vähän seesamöljyä. Öljyn kuumennettua lisää sipuli, pavut ja idut. Paista rapeaksi ja ota lämpö pois. Anna hautua hetki jälkilämmöllä. Lisää pähkinät ja sekoita.

Tällä kertaa jääkaapista löytyi valmiiksi sinimailasen ituja, joten käytin ne paistokseen. Suosittelen kuitenkin mung-pavun ituja. Toimii paremmin maun ja rakenteen puolesta. Sinimailaisen kanssa lisäsin loppuvaiheessa joukkoon hieman teriyakikastiketta, muistaakseni en ole kaivannut mausteita mung-papu versiossa. Mutta maun mukaan.

Vinkki: paistoksesta saa ruokaisamman lisäämällä huuhdeltua ja pilkottua paksoita. Sopii hyvin aasialaishenkiseen makumaailmaan.

Molemmat herkut olivat todella hyviä, vaikka itse sanonkin. Toimivat erinomaisesti yhdessä, mutta varmasti myös muiden ruokien kanssa
Otin jopa kuvia (kyllä, monikossa!) kokkausvaiheessa ja valmiista annoksesta, mutta niin kauan kuin kameran kaapeli leikkii katoamisleikkiä, nämä jääköön odottamaan parempaa huomista.

"Sushi"

Tein viime viikolla"sushia", lainausmerkit koska valmistamissani epämääräisissä rullissa oli ennemmin vaikutteita sushista kuin kyseessä varsinainen sushi. Mutta hyviä olivat, yksi lemppareistani ei petä edes sovelletussa muodossa, jee.

Nori-arkkeja
Avocadoa
Kurkkua
Sinimailasen ituja
Salaattia
Jättikatkaravun pyrstöjä
Graavilohta

Mössää avocado, paloittele kurkku levyn pituisiksi kapeiksi puikoiksi, huuhdo salaatti ja idut ja paloittele lohi pitkiksi ja ohuiksi suikaleiksi. Tee täytteistä erilaisia "kasoja" noriarkin toiseen päähän ja rullaa arkki rullaksi. Arkki paloiksi ja nautitaan.

Itse dippailin näitä soijaan, mutta ilmankin menee. Olettaisin kanssa, että ruokaan voisi hyvin laittaa wasabia mukaan. Herkusta ei ole kuvaa, koska valokuvauksellisuus ei ollut tekeleeni vahvoja puolia. Maku oli kuitenkin herkullinen. Ruoka on myös erittäin terveellinen; sushi itsessäänkin on terveellistä ja tässä versioissa oli vielä korvattu sinänsä epäterveellinen sushiriisi tuoreella tavaralla.

Pitää muuten todeta, että sushi on yksi lempiruoistani, mutta en ole vielä koskaan itse tehnyt sitä. Vähintään Nykissä maistamiani "rainbow rolls"-rullia pitää joskus yrittää tehdä itse. Rockefeller Centerin takeaway-sushibaarista löytyi ihania rainbow rollseja (californiamakeja, joiden ympärille oli kiedottu avocadoa ja lohta tai tonnikalaa). Aivan käsittämättömän hyvää..

torstai 11. helmikuuta 2010

Ihana smoothie

Marjoja (noin 400 gr)
Banaania (2 pienehköä)
Kauramaitoa (ehkä reilu puoli litraa)
Pieneen vesimäärään liotettua pellavarouhetta (olisikohan ollut vajaa desi)
Tuoretta inkivääriä (pieni pala)
Valion luomuomenamehua (reilu desi)

Aivan ihana palautumisjuoma/välipala/aamupala syntyy yllä olevista aineksista. Oletettavasti blenderi olisi paras toteutukseen, mutta koska sellainen on tällä hetkellä keittiö hankintalistalla, myös sauvasekoittimella tuli hyvää. Mitat olivat arvioita, tällaisien herkkujen kanssa niillä ei ole niin väliä.Yhdistin itse ensin "kovat aineet" eli marjat, banaanin ja inkiväärin ja näiden jälkeen pellavaruoheen ja lopuksi nesteet. Ihanan makuista ja taatusti myös erittäin terveellistä.

Miso-wasabi lohi

Söin viikolla Sis. Delissä ihanaa misomarinoitua lohta, joka insipiroi seuraavaan reseptiin

Lohifile
Wasabia
Misotahnaa
1 lime
Suolaa

Laita uuni lämpeämään 200 asteeseen. Voitele lasivuoan pohja kevyesti öljyllä. Hiero lohifileeseen wasabi, misotahna ja vähän suolaa. Aseta filee vuoalle nahkapuoli alaspäin ja purista päälle yhden limen mehu. Paista uunissa kypsäksi (noin 15-20 minuuttia, riippuen paljon fileen koosta). Itse käytin maustamisessa runsaasti misotahnaa, wasabia vähemmän. Näiden määriä voi kuitenkin soveltaa omien mieltymysten mukaan.Ihana, japanilaisvaikutteinen lohiruoka. Helppoa ja juhlavaa :)

Aikun keittiössä - tervetuloa blogiin

Tässä blogissa on tarkoitus kirjoittaa ruoanlaitosta ja kaikesta muusta kivasta ruoanlaittoon ja keittiöihin liittyvästä (keittokirjat, keittiön sisustaminen, keittiökoneet jne.).


Rakastan ruoanlaittoa. En ymmärrä ihmisiä, jotka sanovat ettei ruoanlaitolle ole aikaa ja eines on ravintoa siinä missä muukin. Eines ei ole ravintoa. Se on epäterveellistä, pahaa eikä edes välttämättä kovinkaan paljon nopeampaa tehdä. Itse en oikeastaan koskaan turvaudu valmisruokiin vaan teen aina itse ateriani. Ruoanlaittoon käytetty aika ei ole koskaan hukkaan heitettyä, mielestäni ruoanlaitto on äärimmäisen rentouttavaa ja mukavaa puuhaa.


Olen mielestäni hyvä kokki (itserakkautta?). Käsittääkseni tämä on myös tuttavapiirissäni yleinen mielipide (kohteliaisuutta vai lisää itserakkautta?). Jos ei muuta, olen ainakin keittiössä varsin varmaotteinen ja luotan vahvasti omaan tuntumaan ruoanlaitossa. Jos reseptissä lukee ”puoli teelusikallista mustapippuria”, saatan luopua sen valmistamisesta vain siitä syystä, että mielestäni mausteille varsinkaan ei voi laittaa mittoja ja muidenkin ruoka-aineiden kanssa oikea määrä ja suhde pitää nähdä ja tuntea, ei katsoa kirjasta. Leipominen on asia erikseen, mutta siinäkään en pidä liiallisista säännöistä. Tämä olkoon myös ennakkovaroituksena resepteistäni.


Teen ruokaa puhtaista ja laadukkaista ruoka-aineista ja vältän kaikkea prosessoitua. Käytän erittäin harvoin jauhoja, sokeria, pastaa, riisiä jne. ja kaikkia mahdollisia johdannaisia näistä, sillä ne eivät sovi minulle. Vältän siis ruoka-aineita, jotka ovat täynnä tyhjää energiaa ja lisäksi usein varsin keinotekoisia. Tekemäni ruoka on yleensä tyyppiä paljon kasviksia ja laadukasta kalaa/lihaa/juustoa lisukkeena. Tämä ei tarkoita, että ruoka olisi mautonta/tylsää/itseään toistavaa tai että siitä ei saisi riittävästi energiaa (harrastan maratonjuoksua enkä todellakaan allekirjoita väitteitä kestävyysjuoksijan hiilaritarpeista). Mieheni on entinen pastafani ja myös hän on todennut, että kun pääsee oikeiden raaka-aineiden ja makujen pariin, ei mauton vehnäjauhomössö enää pahemmin maistu. Tämä olkoon pohjustuksena sille, mitä on luvassa.


P.S Mustavalkoisuus on tylsää, joten myönnän ”lipsuvani” välillä pois normiruokavaliostani, jos siltä tuntuu. Joten siis aion esitellä rakkaimmat ja parhaimmat reseptini, siitä riippumatta mitä ne sisältävät. Välillä sitä vaan tarvitsee ison palan maailman parasta brownieta J