torstai 11. helmikuuta 2010

Aikun keittiössä - tervetuloa blogiin

Tässä blogissa on tarkoitus kirjoittaa ruoanlaitosta ja kaikesta muusta kivasta ruoanlaittoon ja keittiöihin liittyvästä (keittokirjat, keittiön sisustaminen, keittiökoneet jne.).


Rakastan ruoanlaittoa. En ymmärrä ihmisiä, jotka sanovat ettei ruoanlaitolle ole aikaa ja eines on ravintoa siinä missä muukin. Eines ei ole ravintoa. Se on epäterveellistä, pahaa eikä edes välttämättä kovinkaan paljon nopeampaa tehdä. Itse en oikeastaan koskaan turvaudu valmisruokiin vaan teen aina itse ateriani. Ruoanlaittoon käytetty aika ei ole koskaan hukkaan heitettyä, mielestäni ruoanlaitto on äärimmäisen rentouttavaa ja mukavaa puuhaa.


Olen mielestäni hyvä kokki (itserakkautta?). Käsittääkseni tämä on myös tuttavapiirissäni yleinen mielipide (kohteliaisuutta vai lisää itserakkautta?). Jos ei muuta, olen ainakin keittiössä varsin varmaotteinen ja luotan vahvasti omaan tuntumaan ruoanlaitossa. Jos reseptissä lukee ”puoli teelusikallista mustapippuria”, saatan luopua sen valmistamisesta vain siitä syystä, että mielestäni mausteille varsinkaan ei voi laittaa mittoja ja muidenkin ruoka-aineiden kanssa oikea määrä ja suhde pitää nähdä ja tuntea, ei katsoa kirjasta. Leipominen on asia erikseen, mutta siinäkään en pidä liiallisista säännöistä. Tämä olkoon myös ennakkovaroituksena resepteistäni.


Teen ruokaa puhtaista ja laadukkaista ruoka-aineista ja vältän kaikkea prosessoitua. Käytän erittäin harvoin jauhoja, sokeria, pastaa, riisiä jne. ja kaikkia mahdollisia johdannaisia näistä, sillä ne eivät sovi minulle. Vältän siis ruoka-aineita, jotka ovat täynnä tyhjää energiaa ja lisäksi usein varsin keinotekoisia. Tekemäni ruoka on yleensä tyyppiä paljon kasviksia ja laadukasta kalaa/lihaa/juustoa lisukkeena. Tämä ei tarkoita, että ruoka olisi mautonta/tylsää/itseään toistavaa tai että siitä ei saisi riittävästi energiaa (harrastan maratonjuoksua enkä todellakaan allekirjoita väitteitä kestävyysjuoksijan hiilaritarpeista). Mieheni on entinen pastafani ja myös hän on todennut, että kun pääsee oikeiden raaka-aineiden ja makujen pariin, ei mauton vehnäjauhomössö enää pahemmin maistu. Tämä olkoon pohjustuksena sille, mitä on luvassa.


P.S Mustavalkoisuus on tylsää, joten myönnän ”lipsuvani” välillä pois normiruokavaliostani, jos siltä tuntuu. Joten siis aion esitellä rakkaimmat ja parhaimmat reseptini, siitä riippumatta mitä ne sisältävät. Välillä sitä vaan tarvitsee ison palan maailman parasta brownieta J

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti