keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

Parsaa osa I

Yksi lempitavoistani käyttää parsaa, ja siis nimenomaan vihreää parsaa, on paistaa se kevyesti pannulla ja maustaa sen jälkeen. Yksinkertaista, nopeaa ja herkullista. Toimii hyvin lisukkeena ja toisaalta lisäisin parsan esimerkiksi salaattiin juuri tässä muodossa.

Nippu vihreää tankoparsaa
Hyvää oliviiöljyä
Suolaa
Mustapippuria myllystä

Huuhtele parsat, kuori varret perunankuorimisveitsellä. Tartu parsaa molemmista päistä ja taivuta kevyesti, parsa napsahtaa poikki siitä, missä puiseva osuus alkaa. Näin pääset nauttimaan parsasta vain parhaan osan. Jos parsat ovat pitkiä, puolita tai paloittele sopivan pituisiksi paloiksi. Kuumenna öljyä pannulla, lisää parsat ja paista kevyesti sekoitellen kunnes parsat saavat aavistuksen väriä. Siirrä parsat lautaselle, ripottele päällä vähän suolaa ja pippuria. Parsa saa jäädä napakaksi, toki omien makumieltymysten mukaan.

Jos en jaksa kummemmin kokkailla, tämän herkun jaksan tehdä aina.

keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Tuoretta parsaa

Ah, ihanuutta. Kaupoista alkaa taas saada tankoparsaa. Mielestäni vihreä parsa (ja nimenomaan vihreä, ei valkoinen) on aivan uskomattoman hyvää. Makua oletettavasti parantaa tietoisuus siitä, että parsakausi on todella lyhyt. Muulloinkin parsaa toki saa, mutta sen maku on parhaimmillaan nyt.

Olin jo perjantaina ravintolassa syömässä "Parsaviikoilla". Parsaviikot oli kyllä ainakin oman "parsaherkkuni" kohdalla yliarvostettua. Parsa-parmankinkkusalaatti oli nimittäin väsähtänyt ceasarsalataatti, jonka päällä oli kasa parmankinkkua ja 2 ylikypsäksi keitettyä valkoista parsaa. Herkku oli aivan liiotteleva nimitys enkä sitä parsan osuuttakaan mainostaisi. Ja siis kyseessä oli pääruokasalaatti. Hmph..

Mutta, tämä olkoon ennakkovaroituksena, että lähiviikkoina voi olla luvassa tuhat ja yksi tapaa kokota parsaa. Tai vähän vähemmän, mutta siitä viis, aion itse jokatapauksessa syödä parsapainotteista ravintoa lähiviikkoina. Olen jo kaksi kertaa päässyt herkuttelemaan tällä ihanalla kasviksella ja kyllä se tänä vuonnakin on yhtä hyvää.

sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Ohratto eli risotto goes Suomi

Söin alkuvuodesta ravintolassa ohrattoa eli ohrasta tehtyä risottoa. Olen sen jälkeen bongannut "ohraton" muutaman kerran muulloinkin ja päätin itsekin kokeilla sen valmistamista, sillä ruoka oli mielestäni mielenkiintoinen. Risotto on oikein ja hyvin tehtynä aivan uskomattoman hyvää. Ja siis risotolla ei ole mitään tekemistä sen ruoan kanssa, jota minulle on koulussa syötetty risottona, joka taisi koostua keitetystä riisistä, maissi-herne-paprikasekoituksesta ja ruskistetusta jauhelihasta. Oikea risotto on ihanan mehevää, oikeastaan voisi varmaan luonnehtia "kosteaa" ja täynnä makuja. Eikä tosiaan mitään laihdutusruokaa. Onneksi on maratonharrastus, joka antaa välillä aina hyvän omantunnon herkutella kaikella tällaisella..

Mitään reseptiä itse ohratolle en jaksanut etsiä vaan päätin kokeilla hyväksi havaitulla Jamie Oliverin risottoreseptillä. Ja lopputulos oli varsinkin toimiva, joten resepti tässä. Annos on neljälle ja runsas.

noin 400 g Ohrasuurimoita
noin 1 litra kanalientä (Puljonkin perinteinen on ainoa oikea; maku oikeista aineksista, ei e-hutusta)
3 sipulia
2 valkosipulin kynttä
1 lehtisellerin varsi
pari oksaa rosmariinia
noin desi valkkaria
suolaa
1 purkillinen borlottopapuja
noin 100 grammaa parmesania
noin 50 grammaa voita
öljyä
mustapippuria

Pilko sipulit, valkosipuli ja selleri. Silppua rosmariinin oksat. Kuumenna kasarissa öljy ja paista sipulit, valkosipuli, selleri ja rosmariini kevyesti. Raasta parmesan. Laita kanaliemi kuumenemaan toiseen kattilaan. Lisää kasariin sipulin ja sellerin joukkoon noin 400 grammaa ohrasuurimoita. Paista suurimoita jatkuvasti käännelleen, kunnes niiden väri muuttuu. Lisää joukkoon viini. Tässä vaiheessa kanaliemen pitäisi olla kuumaa ja ruoka vaatii kaiken huomiosi.

Ryhdy lisäämään kanalientä kasariin kauhallinen kerrallaan. Aina lisättyäsi kauhallisen lientä, lisää ripaus suolaa. Kääntele ohraa pannulla jatkuvasti. Kun neste on imeytynyt ohraan, lisää seuraava kauhallinen ja aina ripaus suolaa. Tätä vaihetta jatkuu niin kauan, kunnes ohra ei ota enää lientä vastaan. Verrattuna risottoon tämä vie lähes tuplasti aikaa ja toisaalta vähemmän vettä. Ohra on kypsää, kun se on pehmeää, mutta vielä napakkaa (ohratto on paljon "pureskeltavampaa" kuin risotto).

Huuhtele pavut nopeasti hanan alla. Lisää valmiin ohraton joukkoon pavut, parmesan sekä voita. Sekoita hyvin ja tarjoa. Toisin kuin risoton kohdalla, joka pitää tarjota heti kuin se on valmista, ohratto voi hyvin levähtää hetken.

Pidin kovasti ohraton mausta. Siinä oli paljon samaa kuin risotossa, mutta ohra maku on vahvempi kuin riisin, jotenkin pähkinäinen. Lisäksi se on tosiaan kivan napakkaa pureskeltaessa. Vinkki muuten, oheinen resepti toimii siis myös perinteisen risoton kanssa. Ruoasta saa kasvisversion vaihtamalla liemen kasvisliemeen, toisaalta lisää ruokaisuutta saa lisäämällä pannulla sipulien kanssa noin 100 grammaa pekonia pieninä paloina.

Ohratto menee pääruokanakin, mutta itse käytin sitä pihvin lisukkeena. Toimii varmasti molempina, pääruokana ja lisukkeena.

torstai 15. huhtikuuta 2010

Uunikasvisvuoka

Olen viime viikkoina kokkaillut innokkaasti erilaisia kasvislisukkeita. Tavoitteena on kehittää lisukkeita, jotka a) maistuvat hyvälle, b) sopivat vatsalleni ja c) antavat riittävästi energiaa maratontreeneihin. S

Seuraava herkku täyttää kaikki yllä mainitut kriteerit. Fetan ja papujen ansiosta myöskään proteiini ei jää puuttumaan

Lanttua (noin 300 grammaa)
Punajuuria (noin puoli kiloa)
Porkkanaa (noin 200 grammaa)
Sipulia (noin 3)
Kesäkurpitsaa (1)
Bataattia (1 keskikokoinen)
Munakoisoa (1)
Kidney-papuja (purkillinen)
Fetaa (200 grammaa)
Öljyä
Valkosipulia
Mustapippuria
Suolaa

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Kuori/pese ja paloittele kasvikset ja feta pieniksi paloiksi. Paloittele munakoiso ohuiksi viipaleiksi, itketä munakoisot ja paista pannulla. Sekoita muut kasvikset ja feta kulhossa, kaada päälle öljyä, lisää mausteet ja sekoita huolella. Levitä pellille leivinpaperin päälle tai öljyllä voideltuun uunivuokaan ja paista uunissa noin tunti; paistoaika riippuu ruoan määrästä, paistoalusta, uunista ja makumieltymyksistä. Joten kasvisten kypsyyttä kannattaa seurata. Todella helppoa ja todella hyvää. Ruokaa on helppo varioida vaihtelemalla käytettyjä kasviksia ja niiden määrää. Olen tarjonnut tätä myös peston ja paistetun pinaatin kanssa, toimii todella hyvin.

tiistai 6. huhtikuuta 2010

Flunssantorjuntaa

Olen ollut jo kolme viikkoa sitkeän flunssan kourissa. Flunssantorjunta lienee siten vähän väärä termi, mutta ohessa bravuurini flunssannitistykseen tai ainakin olon helpotukseen. Aikalailla vastaavaa saa ainakin Cafe Javasta nimellä flunssantappotee, Javan versio on vaan muistikuvien mukaan paljon makeampaa, joten käyttänevät enemmän hunajaa.

1 sitruunan mehu
Tuoretta inkivääriä reilu pala
Hunajaa (pari lusikallista)
Chiliä
Kuumaa vettä (vajaa litra)

Kiehauta vesi. Lisää joukkoon yhden sitruunan mehu, tuoretta inkivääriä pieninä paloina, hunajaa ja vähän chiliä. Sitruunalla, inkiväärillä ja hunajalla on ainakin kansanviisauden mukaan oikeastikin parantavia voimia; chilistä en tiedä, mutta se kirkastaa nuhanenän oloa kummasti. Tämä juoma on muuten myös ylipäänsä hyvä lämmittävä talvijuoma, vaikka ei flunssaa potisikaan.

Nizzalaishenkistä salaattia

Tämä resepti on melkolailla tuunattu versio klassikosta nimeltä Nizzan salaatti. Ranskalaiset olisivat varmaan kauhuissaan jos kuulisivat tällaisesta pyhäinhäväistyksestä, mutta itse pidin kyllä lopputuloksesta kovasti. Olen syönyt Nizzassa aivan uskomattoman hyvään nizzan salaattia, muualla en niinkään. Tämä on tosiaan aika johdettu versio, mutta peruselementit ovat paikoillaan. Anjovikset korvaantuivat kitkan viisailla, eli muikuilla. Nämä löytyivät Stockalta, fiksu olisi tietenkin ostanut niitä mukaan muikkujen kotikonnuilta Kuusamosta, jossa vietti pääsiäisen, mutta onneksi näitä saa etelästäkin. Tonnikalan olen laittanut tuoreena. Ja kyllä, tiedän että tuoreen tonnikalan syöminen on hirveä ympäristörikos, mutta puolustuksekseni voin sanoa, että syön tuoretta tonnikalaa todella harvoin. Eniveis, ohessa resepti. Määrät arvioita.

150 grammaa papuja
1 kurkku
1 ruukku salaattia
100 grammaa oliiveja
3 kananmunaa
180 grammaa tonnikalaa
100 grammaa kitkan viisaita
Laatusuolaa
Oliiviöljyä
Mustapippuria

Keitä kananmunat kypsäksi, eli noin 10 minuuttia. Munien kiehuessa huuhdo kasvikset, poista papujen päät ja pilko ne sopivan kokoisiksi paloiksi. Paloittele kurkku ja revi salaatti salaattikulhoon, lisää oliivit. Kuumenna pannulla öljyä. Kääntele öljyssä ensin kevyesti pavut. Siirrä pavut salaattikulhoon ja paista tonnikalaa nopeasti molemmilta puolilta (huom, ei missään nimessä kypsäksi, tonnikalan kuuluu saada väriä ainoastaan pintaan; kypsä tonnikala on ehdottomasti väärin tehty ja lisäksi pahaa). Paloittele tonnikala sopiviksi viipaleiksi ja lisää kitkan viisaiden kanssa salaattiin. Kuori kypsäksi keitetyt munat ja viipaloi salaatin joukkoon. Lisää ripaus laatusuolaa, reippaasta mustapippuria ja viimeistele hyvällä oliiviöljyllä. Nauti.

Vesivahinko

Keittiössämme sattui pari viikkoa sitten vesivahinko. Se ja sen selvittely on vienyt aikalailla kaiken energia ja ainakin bloggaus- ja ruuanlaittoinfon. Tällä viikolla pitäisi tulla tieto kuinka palasiksi keittiö menee, mutta parhaassakin tapauksessa luvassa lienee muutama viikko melkoisella raw food-meiningillä, koska pahimmillaan vahingon korjaus vaatii yhden seinän purkamista.

On outoa miten stressaava vesivahinko voi olla. Näkisin yhtenä isona syynä sen, että se tapahtui kotona. Kodin pitäisi olla turvasatama maailman murheita vastaan ja jos joudut stressaamaan turvapaikasta, rentoutuminen jää aika vähille. Muutama viikko sitten Hesarissa oli juttua putkiremonteista ja eräs todella epäonninen remontin läpikäynyt henkilö kertoi kämpän menneen myyntiin kun kaikki alkoi venyä; hän ei enää voinut muuttaa takaisin asuntoon, koska stressi oli pilannut sen. Lukiessani jutun tämä tuntui mielestäni aika paksulta ylireagoinnilta, mutta alan ymmärtää. No, ehkä tämä on hyvää treeniä loppuvuoden aikana kohdalle osuvaa putkiremppaa ajatellen. Ja toisaalta, ehkä tämä oli seuraus siitä, että olen vähän miettinyt kotiin pientä ilmeen päivitystä ja nyt ilmeisesti pahimmillaan sitä on luvassa aika paljonkin..

Mutta, jotain sentään ruoanlaittopuolellakin. Olen menestyksellä varioinut aikaisemmin bloggaamaani herkkusmoothiereseptiä. Joten vinkki; kauramaito toimii todella hyvin pohjana lähes minkä tahansa hedelmän ja marjan kanssa. Eilen korvasin reseptin marjat kiivillä ja hyvää tuli myös näin. Se on sikälikin hieno juttu, koska kuten mainitsin jo yllä, smoothieta tulee varmaan lähiviikkoina syötyä melkoisella urakalla..