sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Tonnikalaa ja lohta salaattipedillä

Minulla on paha tapa juuttua tiettyihin suosikkeihin ruokajutuissa. Inspiraatio oheiseen herkkuun on tullut yhden suosikkiravintolani Umeshun I-H-A-N-A-S-T-A tuna and avocade platesta. Joo, tiedetään, tonnikalan syöminen on tosi epäekologista ja eettisesti arveluttaa, mutta aina silloin tällöin tulee lipsuttua. Mikäli haluat, tonnikalan voi hyvin korvata kokonaan lohella tai käyttää lohen parina avokadoa.

Annos kahdelle

100 g tuoretta tonnikalaa
100 g tuoretta lohta (kerro myyjälle kalaa ostaessasi, että se on tarkoitus syödä raakana)
1 puntti tammenlehtisalaattia
Tuoretta pinaattia
1 lime
Peukalon pään kokoinen pala tuoretta inkivääriä
Muutama retiisi
1 rkl soijaa
(tarvittaessa vähän hunajaa)

Purista limen mehu. Raasta joukkoon hieman limen kuorta. Raasta inkivääri. Sekoita lime ja inkivääri keskenään, laita mukaan hieman soijaa. Maista seosta ja makeuta halutessasi pienellä määrällä hunajaa. Viipaloi tonnikala ja lohi suupalan kokoisiksi paloiksi ja laita kalat marinoitumaan lime-inkivääriseokseen jääkaapissa noin tunniksi.

Huuhtele salaatti ja pinaatti, revi pieniksi paloiksi. Laita salaatti kulhoon ja paloittele joukkoon retiisi pieniksi paloiksi. Valuta sekaan kalojen marinointiliemi ja sekoita huolellisesti. Jaa salaatti kahdelle lautaselle. Asettele kalat salaattipedille ja tarjoile.

Tässä herkussa on mukana ihania aasialaisia makuja. Olen pikkuhiljaa lisäämässä suosikkimakuyhdistelmieni joukkoon myös limen ja inkiväärin liiton. Se toimii. Raaka kala toimii myös aina, mitä moninaisimmissa muodoissa.

maanantai 24. tammikuuta 2011

Toast skagen aasialaisittain

Toast skagen on klassikkoalkuruoka, joka löytyy mitä moninaisimpien paikkojen listalta. Lyhyesti kyseessä on paahtoleipä, jonka päällä on majoonesia ja katkarapuja. Jotkut versiot ovat onnistuneempia kuin toiset.

Kehittelin itse oheisen reseptin, jossa perusreseptiä oli tuunattu aasialaisilla mauilla.

Itsetehtyä majoneesia
Maustamatonta tuorejuustoa
Katkarapuja
Korianteria
Avokadoa
Raikasta salaattia
Leipää paloina

Majoneesi

keltuainen
n. 1,5-2 dl öljyä
ripaus suolaa
sinappia
limen mehu
limen kuori raastettuna
vähän sitruunamehua
wasabia
raastettua tuoretta inkivääriä

Majoneesia on todella helppo tehdä. Keltuaiseen lisätään mausteet, minkä jälkeen sekaan vatkataan hitaasti öljy, joka lisätään alkuksi tipoittain, sitten ohuena nauhana. Tarkat määrät vaihtelevat esim keltuaisen suuruudesta, mutta majoneesi on valmista, kun se on kunnolla kiinteää. Makua pitää hienosäätää majoneesin valmistuttua. Itse tein majoneesista varsin vahvan makuista. Maussa pitäisi tuntua limen raikkaus ja inkiväärin vahvuus. Jos se tuntuu tarpeelliselta, voi happamuutta taittaa lisäämällä hieman hunajaa.

Sekoita majoneesi ja tuorejuusto. Tarkista maku tässä vaiheessa. Sekoita mukaan katkaravut, levitä seos valitsemallesi leivälle. Koristele avokadolla ja korianterilla, tarjoa raikkaan salaatin kanssa.

Itse kehittelin tämän alkuruoan päästäni ja tarjosin itsevarmasti ilman ennakkomaistelua yli kahdellekymmenelle hengelle syntymäpäiväillallisilla. Tästä syystä en viitsi kovin tarkkaan antaa mitään määriä, tällaista megasatsia nimittäin tulee tehtyä varmaan todella harvoin.

keskiviikko 5. tammikuuta 2011

Vuohenjuustopunajuuret uunissa

Seuraava ihana, talvinen lisuke menisi hyvin myös sellaisenaan. Tällä kertaa kaveriksi paistui sisäfilepihvi; vahvat maut kaipaavat niitä myös rinnalleen.

Olen keksinyt punajuuren uudestaan vasta vähän aikaa sitten. Yleensä käytän sitä joko uunikasvissekoituksessa tai rosmariinipunajuurissa, mutta keksin eilen varioida siitä tämän herkun. Jonkun tutun facebook-statuksessa mainittiin vähän aikaa sitten vuohenjuustopunajuuret. Ajatus tästä herkusta lähti itämään tästä, minulla ei ole tarkempaa käsitystä mitä kaverin lautaselta oli löytynyt.

Itse keitin punajuuret lähes kypsäksi ennen uuniin laittoa. Tämä ei ole pakollista, mutta nopeuttaa toimintaa punajuuren kypsymisajan ollessa melko pitkä. Jonkun punajuuriohjeen mukaan keitettävää punajuurta ei pitäisi kuoria, koska luovuttaa muuten väriä. Tämä pitää kyllä paikkansa, mutta tässä tapauksessa en jaksanut välittää asiasta. Toisekseen, tuoreen punajuuren väri lähtee mielestäni pesemällä aika helposti pois, toisin kuin etikkapunajuuren kohdalla on tilanne. Vaaleita vaatteita kannattaa silti varoa ja suojata, kun kokkailee punajuuresta.

Punajuuria
Vuohenjuustoa
Pinjansiemeniä
Punamangoldia, tuoretta pinaattia tai rucolaa
Hunajaa
Mustapippuria
Öljyä

Kuori punajuuret ja keitä kattilassa lähes kypsäksi (punajuuren kypsyys on muuten makuasia; sitä käytetään myös täysin raakana). Punajuurien kypsyessä laita uuni lämpenemään 180 asteeseen. Punajuurien tultua lähes kypsäksi kaada punajuurien vesi pois ja siirrä punajuuret uunikestävään vuokaan. Murustele päälle vuohenjuustoa, ripottele sekaan pinjansiemenet ja mausta lusikallisella hunajaa ja rouhimalla päälle mustapippuria. Laita uuniin noin 10-15 minuutiksi. Lisää loppuvaiheessa paistoksen päälle huuhdottu punamangoldi ja anna olla uunissa vielä pari minuuttia.

Vielä yksi punajuurivinkki. Mikäli tarvitset jossain punaista elintarvikeväriä, pieni määrä punajuurilientä hoitaa homman ilman esansseja ja e-koodeja.

maanantai 27. joulukuuta 2010

Joulukinkku

Blogi on viettänyt pitkää taukoa remonttikiireiden ja työkiireiden takia. Aika pitkälti myös kokkailu on ollut samalla tauolla.

Sain vastuulleni tänä jouluna valmistaa joulukinkun joulupöytään. Kyseessä oli jonkinasteinen haaste, sillä en ole koskaan valmistanut kinkkua enkä edes itse lainkaan pidä kinkusta. Reippaan googlauksen perusteella aloin kuitenkin päästä hieman jyvälle kinkunkypsennyssaloista. Joulukinkku oli Anton&Antonin kautta tilattu Pajuniemen luomukinkku. Valinta osoittautui erinomaiseksi. Lihassa sen laatu on oikeasti todella olennaista; tehotuotettu jauholla ravittu tuotantoeläin maistuu juuri siltä.

Kinkunpaistossa oleellista on aika. En ollut itse tajunnut kuinka pitkään pienikin kinkku voi paistua matalassa lämmössä ja kinkku tulikin sitten valmiiksi viiden aikaan aamulla. Painon lisäksi muoto vaikuttaa. Tämänvuotinen kinkku oli malliltaan erittäin korkea, joka pidensi paistoaikaa. Lisäksi kinkun päällä oli varsin mehevä rasvakerros, joka on olettettavasti toiminut jossain määrin eristeenä. Loppu hyvin kaikki hyvin, mutta ensi kerralla osaan varata enemmän aikaa. Onneksi olin ostanut itselleni joululahjaksi Röslen digitaalisen ruokalämpömittarin. Ilman tätä olisi kyllä usko loppunut, mutta supermittarin tietoja ei käynyt epäileminen.


Nosta kinkku huoneenlämpöön ja odota, että sen lämpötila nousee 10-14 asteeseen. Laita uuni lämpenemään 95 asteeseen. Kun kinkun lämpötila on noussut oikeaksi, huuhtele kinkku hanan alla ja taputtele kuivaksi. Jos käytät paistomittaria, laita mittari kinkun paksuimpaan kohtaan. Laita kinkku paistumaan rasvapuoli ylöspäin ritilälle. Laita ritilän alle pelti, jolla on ohut kerros vettä. Kinkusta putoava rasva ei tällöin käryä ja toisaalta vedestä nouseva hyöry pitää kinkun mehevänä. Jotkut neuvovat valelemaan kinkkua silloin tällöin nesteellä; itse tökin rasvakerrosta muutaman kerran ja kinkku valeli itse itsensä.

Paista kinkkua kunnes sen sisälämpötila on noussut 72 asteeseen (tämä vie matalassa lämpötilassa todella paljon aikaa; meidän kinkkumme taisi olla noin 8 tuntia uunissa). Nosta kinkku tässä vaiheessa pois uunista ja peitä foliolla. Jälkikypsyminen nostaa kinkun sisälämpötilan noin 77-78 asteeseen.

Kun kinkku on jäähtynyt, poista verkko ja ylimääräinen rasva päältä. Rasvaa kannattaa ottaa talteen kastiketta varten. Rasvakerros oli paistunut päältä kovaksi koppuraksi, mutta sen alta löytyi mehevää kinkkua. Viimeistele kinkku sekoittamalla keskenään sinappia sekä vähän hunajaa. Mausta seos jauhetulla neilikalla ja mustapippurilla. Sivele seos kinkun päälle ja paista 200 asteessa noin 10-15 minuuttia.

Itse en tosiaan kuulu joulukinkun suurimpiin faneihin; en näin laajemminkaan pidä porsaasta kovinkaan paljon. Luomukinkun myötä havaitsin kuitenkin, että possu voikin olla ihan syötävää, mutta sen laatu ja alkuperä vaikuttavat kovasti makuun.

keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Parhautta

Ihan parhautta ovat monet asiat, kuten se, että pääsee parin kuukauden putkiremonttievakon jälkeen takaisin kotiin, jossa on uusi kylppäri ja sähköt. Ihan sama, että tekee samalla epämääräisellä aikataululla pintaremppaa ja kamat ovat tungettuna yhteen huoneeseen ja kaikki kateissa.

Kotiinpaluun kruunasi kotikadulle parin korttelinkulman päähän muuttanut Anton&Anton. On melkoista luksusta ja etuoikeutta, että omasta lähikaupasta löytyy oikeastaan kaikki mitä ruokakaupasta ostaa luomuna ja niin pitkälle lähiruokana kuin on mahdollista. Varsinkin, kun Anton&Anton on myös auki niin, että siellä oikeasti ehtii käydä. Tämä on jo elämän suuria iloja.

Toivottavasti kauppa käy ja bisnes kannattaa, olisi surkea pettymys joutua palaamaan ruokaostoksille isoihin ja kasvottomiin ruokakauppohin. Ainakaan meidän ruokakunnan panoksesta se ei tule jäämään kiinni. Sikäli kuin en ole havainnut pahemmin hintaeroa tuotteiden välillä versus muut ostospaikat ja osa tuotteista on ollut myös halvempia, olen myös tarvittaessa valmis maksamaan tästä lähikauppaedusta ja hyvästä ja kannatettavasta liikeideasta vähän extraa. Kampin K-kauppa jää tuskin rahojani kaipaamaan, mutta pikkukaupalle sinne pääosin ruokaostoksensa siirtävät asiakkaat ovat varmasti ihan oikeasti iso juttu. Lisää tällaista liiketoimintaa, kiitos.

tiistai 12. lokakuuta 2010

Tomaatti-vuohenjuustokeitto

Työkiireet, putkiremontti ja töiden ohella opiskelu ovat ratkaisseet vapaa-ajan ongelmat eikä blogille ole ollut aikaa. Hyviä ruokia on silti tullut kokkailtua, joten reseptejä on luvassa.

Kylmenevä keli on aikaansaanut pientä hienoasäätöä ruokavalion kanssa. Kesän kylmät kasviskeitot ovat vaihtuneet lämpimään ruokaan. Oheinen tomaattikeitto on ihanan makuista ja ihanan lämmittävää. Lisäämäällä keittoon papuja ja vuohenjuustoa, siitä saa ruokaisamman. Keittoa kannattaa tehdä iso satsi keralla, se tuntuu oikeastaan paranevan jääkaapissa seisomisesta ja lämmittämisestä. Tästä annoksesta on riittänyt kahdelle aikuiselle kolmeksi illaksi ruokaa.

1 purkki tomaattimurskaa
1 purkki paseerattua tomaattia (voit myös käyttää kaksi purkillista tomaattimurskaa, itse koen, että erilaisten tomaattien käyttäminen tuo vähän erilailla makuja ja rakennetta)
1 litra tomaattimehua
1 tölkki papuja
2 isohkoa sipulia
2-3 tomaattia
pari valkosipulin kynttä
puntti lehtipersiljaa
Mustapippuria
Chiliä
Soijaa
Tabascoa
Oliiviöljyä
2/3 pötköä vuohenjuustoa


Kuutio pieneksi sipuli, valkosipuli, tomaatit ja juusto. Silppua lehtipersilja.

Kuumenna öljy isossa kattilassa, kuullota sipuli ja valkosipuli kevyesti. Lisää joukkoon tomaattimurska ja paseerattu tomaatti sekä pavut. Kun seos kuplii, mausta chilillä, mustapippurilla, soijalla ja tabascolla. Maku saa tässä vaiheessa olla aika vahva.

Lisää joukkoon tomaattimehu ja tarkista maku, mausta lisää tarvittaessa. Keiton kiehuttua hiljalleen hetken, lisää joukkoon vähän yli puolet silputusta lehtipersiljasta sekä juusto. Juuston sekoituttua keittoon keitto on valmista.

Lisää keiton päälle tarjoiluvaiheessa kuutioituja tomaatteja sekä lehtipersiljasilppua.

Vinkki, voit lisätä keittoon myös kermaa, tämä tekee siitä täyteläisempää. Juhlavampaan versioon voit laittaa myös vähän viiniä mausteeksi. Tomaattikeittoon laitetaan monasti myös ripaus sokeria, myös tätä voit kokeilla. Tehdessäni keittoa lähi-siwan huonoilla antimilla jouduin korvaamaan tomaattimehun vedellä ja tomaattipureella. Silloin tujaus hunajaa auttoi kummasti.

maanantai 30. elokuuta 2010

Sangria

Palauduin juuri pikalomalta Barcelonasta. Kaupunki oli juuri niin ihana kuin muistinkin, jollei ihanampi. Hyvää ruokaa ja juomaa tuli nautittua runsaasti, siellä sitä vaan osataan.

Ruokapuolesta lisää myöhemmin, nyt käsittelyyn nerokkaan yksinkertainen juomaherkku, sangria. Tämä viinipohjainen juoma sopii erinomaisesti ruoan kanssa (erityisesti tapaksien) ja viilentää mukavasti kesähelteellä. Barcelonassa tarjolla oli sangriaa ja white sangriaa/cavasangriaa, eli kuohuviinipohjaista sangriaa (mielestäni tämä on aika lähellä mimosaa, mutta tämä lienee hiustenhalkomista). Itse olen muutellut sangria aineksia tuntuman ja vuodenajan mukaan, mutta peruskaavana käytän allaolevaa:

Punaviiniä puolet nesteestä
Mehua (yleensä appelsiinimehua, myös karpalomehu toimii hyvin) yksi neljäsosa nesteestä
Kivennäisvettä yksi neljäsosa nesteestä
Sitruslikööriä mausteeksi, tämän jätän itse usein pois
Hedelmiä paloina (yleensä sitrushedelmiä, myös marjoja tai esimerkiksi omenaa voi käyttää)
Jäitä

Sekoita ylläolevat ainekset. Oheinen aineksien suhde toimii mielestäni hyvin. "Perussangriaan" käytän tosiaan appelsiinimehua ja hedelmiksi appelsiinia ja sitruunaa. Olen toisaalta tehnyt välillä "talvisangriaa", jossa olen korvannut osan tai kaiken appelsiinimehusta karpalomehulla ja lisännyt joukkoon myös marjoja. Tämäkin toimii.

Vinkki muuten. Hyvän alkoholittoman drinkin saa sekoittamalla kivennäisvettä, appelsiinimehua ja karpalomehua, ehkä noin suhteella yksi kolmasosa kutakin. Muistuttaa etäisesti sangriaa.