Minulla on paha tapa juuttua tiettyihin suosikkeihin ruokajutuissa. Inspiraatio oheiseen herkkuun on tullut yhden suosikkiravintolani Umeshun I-H-A-N-A-S-T-A tuna and avocade platesta. Joo, tiedetään, tonnikalan syöminen on tosi epäekologista ja eettisesti arveluttaa, mutta aina silloin tällöin tulee lipsuttua. Mikäli haluat, tonnikalan voi hyvin korvata kokonaan lohella tai käyttää lohen parina avokadoa.
Annos kahdelle
100 g tuoretta tonnikalaa
100 g tuoretta lohta (kerro myyjälle kalaa ostaessasi, että se on tarkoitus syödä raakana)
1 puntti tammenlehtisalaattia
Tuoretta pinaattia
1 lime
Peukalon pään kokoinen pala tuoretta inkivääriä
Muutama retiisi
1 rkl soijaa
(tarvittaessa vähän hunajaa)
Purista limen mehu. Raasta joukkoon hieman limen kuorta. Raasta inkivääri. Sekoita lime ja inkivääri keskenään, laita mukaan hieman soijaa. Maista seosta ja makeuta halutessasi pienellä määrällä hunajaa. Viipaloi tonnikala ja lohi suupalan kokoisiksi paloiksi ja laita kalat marinoitumaan lime-inkivääriseokseen jääkaapissa noin tunniksi.
Huuhtele salaatti ja pinaatti, revi pieniksi paloiksi. Laita salaatti kulhoon ja paloittele joukkoon retiisi pieniksi paloiksi. Valuta sekaan kalojen marinointiliemi ja sekoita huolellisesti. Jaa salaatti kahdelle lautaselle. Asettele kalat salaattipedille ja tarjoile.
Tässä herkussa on mukana ihania aasialaisia makuja. Olen pikkuhiljaa lisäämässä suosikkimakuyhdistelmieni joukkoon myös limen ja inkiväärin liiton. Se toimii. Raaka kala toimii myös aina, mitä moninaisimmissa muodoissa.
sunnuntai 27. helmikuuta 2011
maanantai 24. tammikuuta 2011
Toast skagen aasialaisittain
Toast skagen on klassikkoalkuruoka, joka löytyy mitä moninaisimpien paikkojen listalta. Lyhyesti kyseessä on paahtoleipä, jonka päällä on majoonesia ja katkarapuja. Jotkut versiot ovat onnistuneempia kuin toiset.
Kehittelin itse oheisen reseptin, jossa perusreseptiä oli tuunattu aasialaisilla mauilla.
Itsetehtyä majoneesia
Maustamatonta tuorejuustoa
Katkarapuja
Korianteria
Avokadoa
Raikasta salaattia
Leipää paloina
Majoneesi
keltuainen
n. 1,5-2 dl öljyä
ripaus suolaa
sinappia
limen mehu
limen kuori raastettuna
vähän sitruunamehua
wasabia
raastettua tuoretta inkivääriä
Majoneesia on todella helppo tehdä. Keltuaiseen lisätään mausteet, minkä jälkeen sekaan vatkataan hitaasti öljy, joka lisätään alkuksi tipoittain, sitten ohuena nauhana. Tarkat määrät vaihtelevat esim keltuaisen suuruudesta, mutta majoneesi on valmista, kun se on kunnolla kiinteää. Makua pitää hienosäätää majoneesin valmistuttua. Itse tein majoneesista varsin vahvan makuista. Maussa pitäisi tuntua limen raikkaus ja inkiväärin vahvuus. Jos se tuntuu tarpeelliselta, voi happamuutta taittaa lisäämällä hieman hunajaa.
Sekoita majoneesi ja tuorejuusto. Tarkista maku tässä vaiheessa. Sekoita mukaan katkaravut, levitä seos valitsemallesi leivälle. Koristele avokadolla ja korianterilla, tarjoa raikkaan salaatin kanssa.
Itse kehittelin tämän alkuruoan päästäni ja tarjosin itsevarmasti ilman ennakkomaistelua yli kahdellekymmenelle hengelle syntymäpäiväillallisilla. Tästä syystä en viitsi kovin tarkkaan antaa mitään määriä, tällaista megasatsia nimittäin tulee tehtyä varmaan todella harvoin.
Kehittelin itse oheisen reseptin, jossa perusreseptiä oli tuunattu aasialaisilla mauilla.
Itsetehtyä majoneesia
Maustamatonta tuorejuustoa
Katkarapuja
Korianteria
Avokadoa
Raikasta salaattia
Leipää paloina
Majoneesi
keltuainen
n. 1,5-2 dl öljyä
ripaus suolaa
sinappia
limen mehu
limen kuori raastettuna
vähän sitruunamehua
wasabia
raastettua tuoretta inkivääriä
Majoneesia on todella helppo tehdä. Keltuaiseen lisätään mausteet, minkä jälkeen sekaan vatkataan hitaasti öljy, joka lisätään alkuksi tipoittain, sitten ohuena nauhana. Tarkat määrät vaihtelevat esim keltuaisen suuruudesta, mutta majoneesi on valmista, kun se on kunnolla kiinteää. Makua pitää hienosäätää majoneesin valmistuttua. Itse tein majoneesista varsin vahvan makuista. Maussa pitäisi tuntua limen raikkaus ja inkiväärin vahvuus. Jos se tuntuu tarpeelliselta, voi happamuutta taittaa lisäämällä hieman hunajaa.
Sekoita majoneesi ja tuorejuusto. Tarkista maku tässä vaiheessa. Sekoita mukaan katkaravut, levitä seos valitsemallesi leivälle. Koristele avokadolla ja korianterilla, tarjoa raikkaan salaatin kanssa.
Itse kehittelin tämän alkuruoan päästäni ja tarjosin itsevarmasti ilman ennakkomaistelua yli kahdellekymmenelle hengelle syntymäpäiväillallisilla. Tästä syystä en viitsi kovin tarkkaan antaa mitään määriä, tällaista megasatsia nimittäin tulee tehtyä varmaan todella harvoin.
keskiviikko 5. tammikuuta 2011
Vuohenjuustopunajuuret uunissa
Seuraava ihana, talvinen lisuke menisi hyvin myös sellaisenaan. Tällä kertaa kaveriksi paistui sisäfilepihvi; vahvat maut kaipaavat niitä myös rinnalleen.
Olen keksinyt punajuuren uudestaan vasta vähän aikaa sitten. Yleensä käytän sitä joko uunikasvissekoituksessa tai rosmariinipunajuurissa, mutta keksin eilen varioida siitä tämän herkun. Jonkun tutun facebook-statuksessa mainittiin vähän aikaa sitten vuohenjuustopunajuuret. Ajatus tästä herkusta lähti itämään tästä, minulla ei ole tarkempaa käsitystä mitä kaverin lautaselta oli löytynyt.
Itse keitin punajuuret lähes kypsäksi ennen uuniin laittoa. Tämä ei ole pakollista, mutta nopeuttaa toimintaa punajuuren kypsymisajan ollessa melko pitkä. Jonkun punajuuriohjeen mukaan keitettävää punajuurta ei pitäisi kuoria, koska luovuttaa muuten väriä. Tämä pitää kyllä paikkansa, mutta tässä tapauksessa en jaksanut välittää asiasta. Toisekseen, tuoreen punajuuren väri lähtee mielestäni pesemällä aika helposti pois, toisin kuin etikkapunajuuren kohdalla on tilanne. Vaaleita vaatteita kannattaa silti varoa ja suojata, kun kokkailee punajuuresta.
Punajuuria
Vuohenjuustoa
Pinjansiemeniä
Punamangoldia, tuoretta pinaattia tai rucolaa
Hunajaa
Mustapippuria
Öljyä
Kuori punajuuret ja keitä kattilassa lähes kypsäksi (punajuuren kypsyys on muuten makuasia; sitä käytetään myös täysin raakana). Punajuurien kypsyessä laita uuni lämpenemään 180 asteeseen. Punajuurien tultua lähes kypsäksi kaada punajuurien vesi pois ja siirrä punajuuret uunikestävään vuokaan. Murustele päälle vuohenjuustoa, ripottele sekaan pinjansiemenet ja mausta lusikallisella hunajaa ja rouhimalla päälle mustapippuria. Laita uuniin noin 10-15 minuutiksi. Lisää loppuvaiheessa paistoksen päälle huuhdottu punamangoldi ja anna olla uunissa vielä pari minuuttia.
Vielä yksi punajuurivinkki. Mikäli tarvitset jossain punaista elintarvikeväriä, pieni määrä punajuurilientä hoitaa homman ilman esansseja ja e-koodeja.
Olen keksinyt punajuuren uudestaan vasta vähän aikaa sitten. Yleensä käytän sitä joko uunikasvissekoituksessa tai rosmariinipunajuurissa, mutta keksin eilen varioida siitä tämän herkun. Jonkun tutun facebook-statuksessa mainittiin vähän aikaa sitten vuohenjuustopunajuuret. Ajatus tästä herkusta lähti itämään tästä, minulla ei ole tarkempaa käsitystä mitä kaverin lautaselta oli löytynyt.
Itse keitin punajuuret lähes kypsäksi ennen uuniin laittoa. Tämä ei ole pakollista, mutta nopeuttaa toimintaa punajuuren kypsymisajan ollessa melko pitkä. Jonkun punajuuriohjeen mukaan keitettävää punajuurta ei pitäisi kuoria, koska luovuttaa muuten väriä. Tämä pitää kyllä paikkansa, mutta tässä tapauksessa en jaksanut välittää asiasta. Toisekseen, tuoreen punajuuren väri lähtee mielestäni pesemällä aika helposti pois, toisin kuin etikkapunajuuren kohdalla on tilanne. Vaaleita vaatteita kannattaa silti varoa ja suojata, kun kokkailee punajuuresta.
Punajuuria
Vuohenjuustoa
Pinjansiemeniä
Punamangoldia, tuoretta pinaattia tai rucolaa
Hunajaa
Mustapippuria
Öljyä
Kuori punajuuret ja keitä kattilassa lähes kypsäksi (punajuuren kypsyys on muuten makuasia; sitä käytetään myös täysin raakana). Punajuurien kypsyessä laita uuni lämpenemään 180 asteeseen. Punajuurien tultua lähes kypsäksi kaada punajuurien vesi pois ja siirrä punajuuret uunikestävään vuokaan. Murustele päälle vuohenjuustoa, ripottele sekaan pinjansiemenet ja mausta lusikallisella hunajaa ja rouhimalla päälle mustapippuria. Laita uuniin noin 10-15 minuutiksi. Lisää loppuvaiheessa paistoksen päälle huuhdottu punamangoldi ja anna olla uunissa vielä pari minuuttia.
Vielä yksi punajuurivinkki. Mikäli tarvitset jossain punaista elintarvikeväriä, pieni määrä punajuurilientä hoitaa homman ilman esansseja ja e-koodeja.
maanantai 27. joulukuuta 2010
Joulukinkku
Blogi on viettänyt pitkää taukoa remonttikiireiden ja työkiireiden takia. Aika pitkälti myös kokkailu on ollut samalla tauolla.
Sain vastuulleni tänä jouluna valmistaa joulukinkun joulupöytään. Kyseessä oli jonkinasteinen haaste, sillä en ole koskaan valmistanut kinkkua enkä edes itse lainkaan pidä kinkusta. Reippaan googlauksen perusteella aloin kuitenkin päästä hieman jyvälle kinkunkypsennyssaloista. Joulukinkku oli Anton&Antonin kautta tilattu Pajuniemen luomukinkku. Valinta osoittautui erinomaiseksi. Lihassa sen laatu on oikeasti todella olennaista; tehotuotettu jauholla ravittu tuotantoeläin maistuu juuri siltä.
Kinkunpaistossa oleellista on aika. En ollut itse tajunnut kuinka pitkään pienikin kinkku voi paistua matalassa lämmössä ja kinkku tulikin sitten valmiiksi viiden aikaan aamulla. Painon lisäksi muoto vaikuttaa. Tämänvuotinen kinkku oli malliltaan erittäin korkea, joka pidensi paistoaikaa. Lisäksi kinkun päällä oli varsin mehevä rasvakerros, joka on olettettavasti toiminut jossain määrin eristeenä. Loppu hyvin kaikki hyvin, mutta ensi kerralla osaan varata enemmän aikaa. Onneksi olin ostanut itselleni joululahjaksi Röslen digitaalisen ruokalämpömittarin. Ilman tätä olisi kyllä usko loppunut, mutta supermittarin tietoja ei käynyt epäileminen.
Nosta kinkku huoneenlämpöön ja odota, että sen lämpötila nousee 10-14 asteeseen. Laita uuni lämpenemään 95 asteeseen. Kun kinkun lämpötila on noussut oikeaksi, huuhtele kinkku hanan alla ja taputtele kuivaksi. Jos käytät paistomittaria, laita mittari kinkun paksuimpaan kohtaan. Laita kinkku paistumaan rasvapuoli ylöspäin ritilälle. Laita ritilän alle pelti, jolla on ohut kerros vettä. Kinkusta putoava rasva ei tällöin käryä ja toisaalta vedestä nouseva hyöry pitää kinkun mehevänä. Jotkut neuvovat valelemaan kinkkua silloin tällöin nesteellä; itse tökin rasvakerrosta muutaman kerran ja kinkku valeli itse itsensä.
Paista kinkkua kunnes sen sisälämpötila on noussut 72 asteeseen (tämä vie matalassa lämpötilassa todella paljon aikaa; meidän kinkkumme taisi olla noin 8 tuntia uunissa). Nosta kinkku tässä vaiheessa pois uunista ja peitä foliolla. Jälkikypsyminen nostaa kinkun sisälämpötilan noin 77-78 asteeseen.
Kun kinkku on jäähtynyt, poista verkko ja ylimääräinen rasva päältä. Rasvaa kannattaa ottaa talteen kastiketta varten. Rasvakerros oli paistunut päältä kovaksi koppuraksi, mutta sen alta löytyi mehevää kinkkua. Viimeistele kinkku sekoittamalla keskenään sinappia sekä vähän hunajaa. Mausta seos jauhetulla neilikalla ja mustapippurilla. Sivele seos kinkun päälle ja paista 200 asteessa noin 10-15 minuuttia.
Itse en tosiaan kuulu joulukinkun suurimpiin faneihin; en näin laajemminkaan pidä porsaasta kovinkaan paljon. Luomukinkun myötä havaitsin kuitenkin, että possu voikin olla ihan syötävää, mutta sen laatu ja alkuperä vaikuttavat kovasti makuun.
Sain vastuulleni tänä jouluna valmistaa joulukinkun joulupöytään. Kyseessä oli jonkinasteinen haaste, sillä en ole koskaan valmistanut kinkkua enkä edes itse lainkaan pidä kinkusta. Reippaan googlauksen perusteella aloin kuitenkin päästä hieman jyvälle kinkunkypsennyssaloista. Joulukinkku oli Anton&Antonin kautta tilattu Pajuniemen luomukinkku. Valinta osoittautui erinomaiseksi. Lihassa sen laatu on oikeasti todella olennaista; tehotuotettu jauholla ravittu tuotantoeläin maistuu juuri siltä.
Kinkunpaistossa oleellista on aika. En ollut itse tajunnut kuinka pitkään pienikin kinkku voi paistua matalassa lämmössä ja kinkku tulikin sitten valmiiksi viiden aikaan aamulla. Painon lisäksi muoto vaikuttaa. Tämänvuotinen kinkku oli malliltaan erittäin korkea, joka pidensi paistoaikaa. Lisäksi kinkun päällä oli varsin mehevä rasvakerros, joka on olettettavasti toiminut jossain määrin eristeenä. Loppu hyvin kaikki hyvin, mutta ensi kerralla osaan varata enemmän aikaa. Onneksi olin ostanut itselleni joululahjaksi Röslen digitaalisen ruokalämpömittarin. Ilman tätä olisi kyllä usko loppunut, mutta supermittarin tietoja ei käynyt epäileminen.
Nosta kinkku huoneenlämpöön ja odota, että sen lämpötila nousee 10-14 asteeseen. Laita uuni lämpenemään 95 asteeseen. Kun kinkun lämpötila on noussut oikeaksi, huuhtele kinkku hanan alla ja taputtele kuivaksi. Jos käytät paistomittaria, laita mittari kinkun paksuimpaan kohtaan. Laita kinkku paistumaan rasvapuoli ylöspäin ritilälle. Laita ritilän alle pelti, jolla on ohut kerros vettä. Kinkusta putoava rasva ei tällöin käryä ja toisaalta vedestä nouseva hyöry pitää kinkun mehevänä. Jotkut neuvovat valelemaan kinkkua silloin tällöin nesteellä; itse tökin rasvakerrosta muutaman kerran ja kinkku valeli itse itsensä.
Paista kinkkua kunnes sen sisälämpötila on noussut 72 asteeseen (tämä vie matalassa lämpötilassa todella paljon aikaa; meidän kinkkumme taisi olla noin 8 tuntia uunissa). Nosta kinkku tässä vaiheessa pois uunista ja peitä foliolla. Jälkikypsyminen nostaa kinkun sisälämpötilan noin 77-78 asteeseen.
Kun kinkku on jäähtynyt, poista verkko ja ylimääräinen rasva päältä. Rasvaa kannattaa ottaa talteen kastiketta varten. Rasvakerros oli paistunut päältä kovaksi koppuraksi, mutta sen alta löytyi mehevää kinkkua. Viimeistele kinkku sekoittamalla keskenään sinappia sekä vähän hunajaa. Mausta seos jauhetulla neilikalla ja mustapippurilla. Sivele seos kinkun päälle ja paista 200 asteessa noin 10-15 minuuttia.
Itse en tosiaan kuulu joulukinkun suurimpiin faneihin; en näin laajemminkaan pidä porsaasta kovinkaan paljon. Luomukinkun myötä havaitsin kuitenkin, että possu voikin olla ihan syötävää, mutta sen laatu ja alkuperä vaikuttavat kovasti makuun.
keskiviikko 20. lokakuuta 2010
Parhautta
Ihan parhautta ovat monet asiat, kuten se, että pääsee parin kuukauden putkiremonttievakon jälkeen takaisin kotiin, jossa on uusi kylppäri ja sähköt. Ihan sama, että tekee samalla epämääräisellä aikataululla pintaremppaa ja kamat ovat tungettuna yhteen huoneeseen ja kaikki kateissa.
Kotiinpaluun kruunasi kotikadulle parin korttelinkulman päähän muuttanut Anton&Anton. On melkoista luksusta ja etuoikeutta, että omasta lähikaupasta löytyy oikeastaan kaikki mitä ruokakaupasta ostaa luomuna ja niin pitkälle lähiruokana kuin on mahdollista. Varsinkin, kun Anton&Anton on myös auki niin, että siellä oikeasti ehtii käydä. Tämä on jo elämän suuria iloja.
Toivottavasti kauppa käy ja bisnes kannattaa, olisi surkea pettymys joutua palaamaan ruokaostoksille isoihin ja kasvottomiin ruokakauppohin. Ainakaan meidän ruokakunnan panoksesta se ei tule jäämään kiinni. Sikäli kuin en ole havainnut pahemmin hintaeroa tuotteiden välillä versus muut ostospaikat ja osa tuotteista on ollut myös halvempia, olen myös tarvittaessa valmis maksamaan tästä lähikauppaedusta ja hyvästä ja kannatettavasta liikeideasta vähän extraa. Kampin K-kauppa jää tuskin rahojani kaipaamaan, mutta pikkukaupalle sinne pääosin ruokaostoksensa siirtävät asiakkaat ovat varmasti ihan oikeasti iso juttu. Lisää tällaista liiketoimintaa, kiitos.
Kotiinpaluun kruunasi kotikadulle parin korttelinkulman päähän muuttanut Anton&Anton. On melkoista luksusta ja etuoikeutta, että omasta lähikaupasta löytyy oikeastaan kaikki mitä ruokakaupasta ostaa luomuna ja niin pitkälle lähiruokana kuin on mahdollista. Varsinkin, kun Anton&Anton on myös auki niin, että siellä oikeasti ehtii käydä. Tämä on jo elämän suuria iloja.
Toivottavasti kauppa käy ja bisnes kannattaa, olisi surkea pettymys joutua palaamaan ruokaostoksille isoihin ja kasvottomiin ruokakauppohin. Ainakaan meidän ruokakunnan panoksesta se ei tule jäämään kiinni. Sikäli kuin en ole havainnut pahemmin hintaeroa tuotteiden välillä versus muut ostospaikat ja osa tuotteista on ollut myös halvempia, olen myös tarvittaessa valmis maksamaan tästä lähikauppaedusta ja hyvästä ja kannatettavasta liikeideasta vähän extraa. Kampin K-kauppa jää tuskin rahojani kaipaamaan, mutta pikkukaupalle sinne pääosin ruokaostoksensa siirtävät asiakkaat ovat varmasti ihan oikeasti iso juttu. Lisää tällaista liiketoimintaa, kiitos.
tiistai 12. lokakuuta 2010
Tomaatti-vuohenjuustokeitto
Työkiireet, putkiremontti ja töiden ohella opiskelu ovat ratkaisseet vapaa-ajan ongelmat eikä blogille ole ollut aikaa. Hyviä ruokia on silti tullut kokkailtua, joten reseptejä on luvassa.
Kylmenevä keli on aikaansaanut pientä hienoasäätöä ruokavalion kanssa. Kesän kylmät kasviskeitot ovat vaihtuneet lämpimään ruokaan. Oheinen tomaattikeitto on ihanan makuista ja ihanan lämmittävää. Lisäämäällä keittoon papuja ja vuohenjuustoa, siitä saa ruokaisamman. Keittoa kannattaa tehdä iso satsi keralla, se tuntuu oikeastaan paranevan jääkaapissa seisomisesta ja lämmittämisestä. Tästä annoksesta on riittänyt kahdelle aikuiselle kolmeksi illaksi ruokaa.
1 purkki tomaattimurskaa
1 purkki paseerattua tomaattia (voit myös käyttää kaksi purkillista tomaattimurskaa, itse koen, että erilaisten tomaattien käyttäminen tuo vähän erilailla makuja ja rakennetta)
1 litra tomaattimehua
1 tölkki papuja
2 isohkoa sipulia
2-3 tomaattia
pari valkosipulin kynttä
puntti lehtipersiljaa
Mustapippuria
Chiliä
Soijaa
Tabascoa
Oliiviöljyä
2/3 pötköä vuohenjuustoa
Kuutio pieneksi sipuli, valkosipuli, tomaatit ja juusto. Silppua lehtipersilja.
Kuumenna öljy isossa kattilassa, kuullota sipuli ja valkosipuli kevyesti. Lisää joukkoon tomaattimurska ja paseerattu tomaatti sekä pavut. Kun seos kuplii, mausta chilillä, mustapippurilla, soijalla ja tabascolla. Maku saa tässä vaiheessa olla aika vahva.
Lisää joukkoon tomaattimehu ja tarkista maku, mausta lisää tarvittaessa. Keiton kiehuttua hiljalleen hetken, lisää joukkoon vähän yli puolet silputusta lehtipersiljasta sekä juusto. Juuston sekoituttua keittoon keitto on valmista.
Lisää keiton päälle tarjoiluvaiheessa kuutioituja tomaatteja sekä lehtipersiljasilppua.
Vinkki, voit lisätä keittoon myös kermaa, tämä tekee siitä täyteläisempää. Juhlavampaan versioon voit laittaa myös vähän viiniä mausteeksi. Tomaattikeittoon laitetaan monasti myös ripaus sokeria, myös tätä voit kokeilla. Tehdessäni keittoa lähi-siwan huonoilla antimilla jouduin korvaamaan tomaattimehun vedellä ja tomaattipureella. Silloin tujaus hunajaa auttoi kummasti.
Kylmenevä keli on aikaansaanut pientä hienoasäätöä ruokavalion kanssa. Kesän kylmät kasviskeitot ovat vaihtuneet lämpimään ruokaan. Oheinen tomaattikeitto on ihanan makuista ja ihanan lämmittävää. Lisäämäällä keittoon papuja ja vuohenjuustoa, siitä saa ruokaisamman. Keittoa kannattaa tehdä iso satsi keralla, se tuntuu oikeastaan paranevan jääkaapissa seisomisesta ja lämmittämisestä. Tästä annoksesta on riittänyt kahdelle aikuiselle kolmeksi illaksi ruokaa.
1 purkki tomaattimurskaa
1 purkki paseerattua tomaattia (voit myös käyttää kaksi purkillista tomaattimurskaa, itse koen, että erilaisten tomaattien käyttäminen tuo vähän erilailla makuja ja rakennetta)
1 litra tomaattimehua
1 tölkki papuja
2 isohkoa sipulia
2-3 tomaattia
pari valkosipulin kynttä
puntti lehtipersiljaa
Mustapippuria
Chiliä
Soijaa
Tabascoa
Oliiviöljyä
2/3 pötköä vuohenjuustoa
Kuutio pieneksi sipuli, valkosipuli, tomaatit ja juusto. Silppua lehtipersilja.
Kuumenna öljy isossa kattilassa, kuullota sipuli ja valkosipuli kevyesti. Lisää joukkoon tomaattimurska ja paseerattu tomaatti sekä pavut. Kun seos kuplii, mausta chilillä, mustapippurilla, soijalla ja tabascolla. Maku saa tässä vaiheessa olla aika vahva.
Lisää joukkoon tomaattimehu ja tarkista maku, mausta lisää tarvittaessa. Keiton kiehuttua hiljalleen hetken, lisää joukkoon vähän yli puolet silputusta lehtipersiljasta sekä juusto. Juuston sekoituttua keittoon keitto on valmista.
Lisää keiton päälle tarjoiluvaiheessa kuutioituja tomaatteja sekä lehtipersiljasilppua.
Vinkki, voit lisätä keittoon myös kermaa, tämä tekee siitä täyteläisempää. Juhlavampaan versioon voit laittaa myös vähän viiniä mausteeksi. Tomaattikeittoon laitetaan monasti myös ripaus sokeria, myös tätä voit kokeilla. Tehdessäni keittoa lähi-siwan huonoilla antimilla jouduin korvaamaan tomaattimehun vedellä ja tomaattipureella. Silloin tujaus hunajaa auttoi kummasti.
maanantai 30. elokuuta 2010
Sangria
Palauduin juuri pikalomalta Barcelonasta. Kaupunki oli juuri niin ihana kuin muistinkin, jollei ihanampi. Hyvää ruokaa ja juomaa tuli nautittua runsaasti, siellä sitä vaan osataan.
Ruokapuolesta lisää myöhemmin, nyt käsittelyyn nerokkaan yksinkertainen juomaherkku, sangria. Tämä viinipohjainen juoma sopii erinomaisesti ruoan kanssa (erityisesti tapaksien) ja viilentää mukavasti kesähelteellä. Barcelonassa tarjolla oli sangriaa ja white sangriaa/cavasangriaa, eli kuohuviinipohjaista sangriaa (mielestäni tämä on aika lähellä mimosaa, mutta tämä lienee hiustenhalkomista). Itse olen muutellut sangria aineksia tuntuman ja vuodenajan mukaan, mutta peruskaavana käytän allaolevaa:
Punaviiniä puolet nesteestä
Mehua (yleensä appelsiinimehua, myös karpalomehu toimii hyvin) yksi neljäsosa nesteestä
Kivennäisvettä yksi neljäsosa nesteestä
Sitruslikööriä mausteeksi, tämän jätän itse usein pois
Hedelmiä paloina (yleensä sitrushedelmiä, myös marjoja tai esimerkiksi omenaa voi käyttää)
Jäitä
Sekoita ylläolevat ainekset. Oheinen aineksien suhde toimii mielestäni hyvin. "Perussangriaan" käytän tosiaan appelsiinimehua ja hedelmiksi appelsiinia ja sitruunaa. Olen toisaalta tehnyt välillä "talvisangriaa", jossa olen korvannut osan tai kaiken appelsiinimehusta karpalomehulla ja lisännyt joukkoon myös marjoja. Tämäkin toimii.
Vinkki muuten. Hyvän alkoholittoman drinkin saa sekoittamalla kivennäisvettä, appelsiinimehua ja karpalomehua, ehkä noin suhteella yksi kolmasosa kutakin. Muistuttaa etäisesti sangriaa.
Ruokapuolesta lisää myöhemmin, nyt käsittelyyn nerokkaan yksinkertainen juomaherkku, sangria. Tämä viinipohjainen juoma sopii erinomaisesti ruoan kanssa (erityisesti tapaksien) ja viilentää mukavasti kesähelteellä. Barcelonassa tarjolla oli sangriaa ja white sangriaa/cavasangriaa, eli kuohuviinipohjaista sangriaa (mielestäni tämä on aika lähellä mimosaa, mutta tämä lienee hiustenhalkomista). Itse olen muutellut sangria aineksia tuntuman ja vuodenajan mukaan, mutta peruskaavana käytän allaolevaa:
Punaviiniä puolet nesteestä
Mehua (yleensä appelsiinimehua, myös karpalomehu toimii hyvin) yksi neljäsosa nesteestä
Kivennäisvettä yksi neljäsosa nesteestä
Sitruslikööriä mausteeksi, tämän jätän itse usein pois
Hedelmiä paloina (yleensä sitrushedelmiä, myös marjoja tai esimerkiksi omenaa voi käyttää)
Jäitä
Sekoita ylläolevat ainekset. Oheinen aineksien suhde toimii mielestäni hyvin. "Perussangriaan" käytän tosiaan appelsiinimehua ja hedelmiksi appelsiinia ja sitruunaa. Olen toisaalta tehnyt välillä "talvisangriaa", jossa olen korvannut osan tai kaiken appelsiinimehusta karpalomehulla ja lisännyt joukkoon myös marjoja. Tämäkin toimii.
Vinkki muuten. Hyvän alkoholittoman drinkin saa sekoittamalla kivennäisvettä, appelsiinimehua ja karpalomehua, ehkä noin suhteella yksi kolmasosa kutakin. Muistuttaa etäisesti sangriaa.
tiistai 17. elokuuta 2010
Guacamole
Oheinen avokadomössöresepti syntyi lähes vahingossa. Huomasin nimittäin, että kotoa löytyvä avokado alkoi uhkaavasti lähestyä hyvin kypsän ja pilaantuneen välistä rajaa. Pikaisessa kaappikatselmuksessa avokadon seuraksi löytyi shalottisipulia ja tomaattia. "Oikeassa" guacamolessa taitaa olla vaikka mitä muutakin, ainakin chiliä, mutta tämä fiilisversio maistuu vähintään yhtä hyvältä kuin suuri osa koskaan maistamistani guacamoleista.
1 iso pehmeä avokado
1 tomaatti
2 pientä shalottisipulia
Sitruunamehua maun mukaan
Vähän herbamarea
Laita avokadon liha, tomaatti ja sipulit paloina kulhoon, yhdistä sauvasekoittimella. Lisää maun mukaan sitruunamehua ja herbamarea. Homma valmis.
Toimii sellaisenaan, salaatinlehtien kanssa salaatin "täytteenä", dippinä (fenkoli toimii oivana dippikasviksena, vinkki!) sekä myös leivän päällä levitteenä. Ainakin perinneruisleipä toimi hieman eksoottisemman kumppaninsa kanssa tosi hyvin yhteen.
Vielä guacamolesta. Sitä ei koskaan pidä erehtyä ostamaan kaupasta valmiina salsana. Suurin osa teollisista guacamoleista sisältää todella vähän avokadoa ja hirveän määrän kaikkea höttöä ja myrkkyä, muistaakseni jostain olen lukenut, että avokadon prosenttimäärä voi olla niinkin vähän kuin 7. Tällainen tänään kokkailemani guacamole taas on todellinen vitamiini- ja ravinnepommi, jolla voi herkutella hyvällä omallatunnolla. Avokado saattaa sisältää paljon rasvaa, mutta se on siitä huolimatta varsin fiksua syötävää.
Mielenkiintoista avokadotriviaa: avokado tunnetaan myös nimellä alligaattoripäärynä, se saattaa olla pahimmillaan hengenvaarallinen eläimille, vaikka on ihmiselle varsin fiksua ravintoa (sisältää persiiniä) ja avokadon kivestä voi kasvattaa itselleen huonekasvin. Huonekasvi tuskin tuottaa sentään satoa :)
1 iso pehmeä avokado
1 tomaatti
2 pientä shalottisipulia
Sitruunamehua maun mukaan
Vähän herbamarea
Laita avokadon liha, tomaatti ja sipulit paloina kulhoon, yhdistä sauvasekoittimella. Lisää maun mukaan sitruunamehua ja herbamarea. Homma valmis.
Toimii sellaisenaan, salaatinlehtien kanssa salaatin "täytteenä", dippinä (fenkoli toimii oivana dippikasviksena, vinkki!) sekä myös leivän päällä levitteenä. Ainakin perinneruisleipä toimi hieman eksoottisemman kumppaninsa kanssa tosi hyvin yhteen.
Vielä guacamolesta. Sitä ei koskaan pidä erehtyä ostamaan kaupasta valmiina salsana. Suurin osa teollisista guacamoleista sisältää todella vähän avokadoa ja hirveän määrän kaikkea höttöä ja myrkkyä, muistaakseni jostain olen lukenut, että avokadon prosenttimäärä voi olla niinkin vähän kuin 7. Tällainen tänään kokkailemani guacamole taas on todellinen vitamiini- ja ravinnepommi, jolla voi herkutella hyvällä omallatunnolla. Avokado saattaa sisältää paljon rasvaa, mutta se on siitä huolimatta varsin fiksua syötävää.
Mielenkiintoista avokadotriviaa: avokado tunnetaan myös nimellä alligaattoripäärynä, se saattaa olla pahimmillaan hengenvaarallinen eläimille, vaikka on ihmiselle varsin fiksua ravintoa (sisältää persiiniä) ja avokadon kivestä voi kasvattaa itselleen huonekasvin. Huonekasvi tuskin tuottaa sentään satoa :)
sunnuntai 15. elokuuta 2010
Quinoa, quinoa-kasvispaistos
Hiilarirajoittuneena maratoonarina joutuu jatkuvasti etsimään tasapainoa oikean tankkauksen suhteen ja sopivien tankkausruokien suhteen. Itselleni suhteellisen uusi tuttavuus ja kokeilu on paljon hehkutettu quinoa tai kvinoa. Itsekin voin liittyä hehkuttajien joukkoon, ainakin lyhyellä käyttökokemuksella. Quinoa on paljon kevyemmän ja maistuvamman oloinen kuin esimerkiksi riisi tai peruna eikä yhtään niin tärkkelyspitoinen ja raska kuin edellämainitut. Lisäksi sen ravinto-ominaisuudet ovat ilmeisesti erinomaiset. Hieman mahdollista keliakia-diagnoosia odottavalle bloggarille lisäbonusta on myös quinoan gluteenittomuus.
Itse olen tähän mennessä kokeillut quinoaa sellaisenaan ja oheisessa paistoksessa.
Quinoaa, katso määrä ja keitto-ohjeet paketista
1 munakoiso
3 tomaattia
Paketillinen kikherneitä
Puoli pakettia fetaa
Oliiviöljyä
Mustapippuria
Korianteria
Tuoretta rosmariinia
Viipaloi munakoiso, itketä viipaleet. Paloittele tomaatit ja feta, huuhtele kikherneet. Keitä quinoa ohjeen mukaan. Paloittele munakoisoviipaleet pieniksi paloiksi, paista öljyssä pannulla. Kun munakoiso alkaa olla valmista, sekoita joukkoon tomaatit, kikherneet ja feta. Anna hautua hetki. Mausta korianterilla, mustapippurilla ja tuoreella rosmariinilla. Yhdistä kasvispaistos ja quinoa.
Oheinen paistos on muuten todella hyvää myös kylmänä, joten mahdollisia jämiä ei ole pakko lämmittää uudelleen. Käytettäviä kasviksia voi varioida jääkaapin sisällön ja mielitekojen mukaan. Quinoa-kasvispaistos on todella hyvää, ainoana miinuksena voi todeta, että se eri varsinaisesti ole kovinkaan visuaalinen ruoka..
Itse olen tähän mennessä kokeillut quinoaa sellaisenaan ja oheisessa paistoksessa.
Quinoaa, katso määrä ja keitto-ohjeet paketista
1 munakoiso
3 tomaattia
Paketillinen kikherneitä
Puoli pakettia fetaa
Oliiviöljyä
Mustapippuria
Korianteria
Tuoretta rosmariinia
Viipaloi munakoiso, itketä viipaleet. Paloittele tomaatit ja feta, huuhtele kikherneet. Keitä quinoa ohjeen mukaan. Paloittele munakoisoviipaleet pieniksi paloiksi, paista öljyssä pannulla. Kun munakoiso alkaa olla valmista, sekoita joukkoon tomaatit, kikherneet ja feta. Anna hautua hetki. Mausta korianterilla, mustapippurilla ja tuoreella rosmariinilla. Yhdistä kasvispaistos ja quinoa.
Oheinen paistos on muuten todella hyvää myös kylmänä, joten mahdollisia jämiä ei ole pakko lämmittää uudelleen. Käytettäviä kasviksia voi varioida jääkaapin sisällön ja mielitekojen mukaan. Quinoa-kasvispaistos on todella hyvää, ainoana miinuksena voi todeta, että se eri varsinaisesti ole kovinkaan visuaalinen ruoka..
Lohiceviche
Oheisen herkun resepti osui silmiini jossain naistenlehdessä. Silmäilin lehteä lämmitellessäni salilla, joten kokkaus meni aikalailla tuntuman ja muistikuvan mukaan. Mutta jos ohjeessa on lohta, avokadoa, sitruunamehua, öljyä ja tuoretta korianteria, mitä muuta siitä voi tulla kuin hyvää?
Ceviche on erityisesti Väli-Amerikassa ja Etelä-Amerikassa suosittu perinteinen kalaruoka, joka marinoidaan sitruunan tai limen mehulla. Sitrushedelmän happamuus "kypsyttää" kalan maustamisen lisäksi. Koska ruokaa ei kypsennetä, on tärkeä varmistaa, että käytettävä kala on ehdottoman tuoretta.
Oheinen annos oli hyvä kahdelle.
Noin 250 grammaa tuoretta lohta
1 avokado
Tuoretta korianteria
1 sitruunan mehu
Oliiviöljyä
Suolaa
Poista lohesta nahka, kuutio lohi pieniksi palasiksi. Puolita avokado, poista kivi ja paloittele hedelmä lihan samankokoisiksi paloiksi kuin lohi. Laita lohi ja avokado kulhoon. Revi joukkoon tuoretta korianteria maun mukaan. Purista joukkoon yhden sitruunan mehu, lisää loraus öljyä ja hyppysellinen suolaa. Anna maustua jääkaapissa kelmun alla 2-3 tuntia.
Ceviche on erityisesti Väli-Amerikassa ja Etelä-Amerikassa suosittu perinteinen kalaruoka, joka marinoidaan sitruunan tai limen mehulla. Sitrushedelmän happamuus "kypsyttää" kalan maustamisen lisäksi. Koska ruokaa ei kypsennetä, on tärkeä varmistaa, että käytettävä kala on ehdottoman tuoretta.
Oheinen annos oli hyvä kahdelle.
Noin 250 grammaa tuoretta lohta
1 avokado
Tuoretta korianteria
1 sitruunan mehu
Oliiviöljyä
Suolaa
Poista lohesta nahka, kuutio lohi pieniksi palasiksi. Puolita avokado, poista kivi ja paloittele hedelmä lihan samankokoisiksi paloiksi kuin lohi. Laita lohi ja avokado kulhoon. Revi joukkoon tuoretta korianteria maun mukaan. Purista joukkoon yhden sitruunan mehu, lisää loraus öljyä ja hyppysellinen suolaa. Anna maustua jääkaapissa kelmun alla 2-3 tuntia.
lauantai 14. elokuuta 2010
Fenkoli
Fenkoli tuntuu tulleen viime aikoina vastaan monessa mielenkiintoisessa ohjeessa. Olen nähnyt sitä käytettävän sekä kylmänä että lämmitettynä. Itselleni kyseessä oli oikeastaan täysin uusi tuttavuus, joten tutkin asiaa hieman Wikipediasta. Resepteissä viime aikoina näkemäni fenkoli on ollut tarkemmin Salaattifenkoli eli Mukulakumina eli Italiankumina eroituksena maustefenkolista, josta käytetään siemenet. Salaatifenkolista taas käytetään hieman littana jättisipulia muistuttava mukula. Nettitietojen mukaan fenkoli rentouttaa, parantaa ruoansulatusta, irroittaa limaa, laukaisee kouristuksia, estää tulehduksia ja poistaa nestettä. Tiedä näistä, mutta fiksun kuuloinen tuttavuus.
Tuoreessa fenkolissa on ihana salmiakkimainen aromi ja tuoksu, vähän kuin anis.
Ensi kokeilulla käytin fenkolin nynnynä nopeasti pannulla paistoksessa, johon tuli muuten salottisipulia, vihreitä papuja ja ituja. Olisin maustanut seoksen ripauksella soijaa, mutta koska sitä ei löytynyt, maustoin paistoksen suolalla, mustapippurilla ja korianterinsiemenillä. Tuli tosi hyvää, mutta fenkolin maku lähti lähes kokonaan, joten suosin sitä jatkossa tuoreena. Mahdolliset terveysvaikutuksetkin lienevät paremmat näin.
Summa summarun, suosittelen lisäämään fenkolin keittiöön ja salaatteihin. Erittäin kiinnostava tuttavuus
Tuoreessa fenkolissa on ihana salmiakkimainen aromi ja tuoksu, vähän kuin anis.
Ensi kokeilulla käytin fenkolin nynnynä nopeasti pannulla paistoksessa, johon tuli muuten salottisipulia, vihreitä papuja ja ituja. Olisin maustanut seoksen ripauksella soijaa, mutta koska sitä ei löytynyt, maustoin paistoksen suolalla, mustapippurilla ja korianterinsiemenillä. Tuli tosi hyvää, mutta fenkolin maku lähti lähes kokonaan, joten suosin sitä jatkossa tuoreena. Mahdolliset terveysvaikutuksetkin lienevät paremmat näin.
Summa summarun, suosittelen lisäämään fenkolin keittiöön ja salaatteihin. Erittäin kiinnostava tuttavuus
tiistai 3. elokuuta 2010
Uunipunajuuret
Punajuuri tuntuu suotta jääneen paitsioon mietittäessä kasvisruokia ja lisukkeita. Yleensä siihen törmää vain etikkapunajuuren muodossa ja tämä on vain pieni (eikä paras) osa punajuuren totuudesta. Itse käytän punajuuria esimerkiksi uunikasvivuoassa, mutta myös oheinen resepti on todellinen herkku.
Punajuuria
Tuoretta rosmariinia (myös timjami käy tarvittaessa)
Oliiviöljyä
Suolaa
Pippuria
Laita uuni lämpenemään noin 200 asteeseen. Pese ja kuori punajuuret. Koosta riippuen puolita punajuuret tarvittaessa. Laita punajuuret folion sisälle, silppua päälle tuoretta rosmariinia, laita pakettiin suolaa ja pippuria ja kaada lopuksi päälle loraus öljyä. Katso, että maut sekoittuvat paketissa ja "paketoi" nyytti. Paista uunissa noin puoli tuntia, riippuen punajuurien koosta ja halutusta kypsyysasteesta. Itse pidän vihanneksista "al dente", mutta makuja on joka lähtöön.
Tämä toimi myös grillipannulla tehtynä hyvin, tosin tässä tapauksessa suosittelen punajuuren esikeittoa, lyhentää kypsentämisaikaa. Punajuurtahan voi sinänsä syödä hyvin raakanakin, joten kypsyysaste on tosiaan makuasia.
Tämän reseptin esiäiti tuli joskus vastaan Jamien Keittiössä-ohjelmassa. Silloin punajuurten kanssa tarjottiin piparjuurikermaa tai jotain vastaavaa. Kokeilin itse sekoittaa wasabia ranskankermaan ja tämä toimi.
Punajuuri on aika vahvan makuista. Tämä sopii siis hyvin lisukkeeksi esimerkiksi lampaan kanssa, esimerkiksi vaalean kalan kaverina en herkkua tarjoaisi.
Punajuuria
Tuoretta rosmariinia (myös timjami käy tarvittaessa)
Oliiviöljyä
Suolaa
Pippuria
Laita uuni lämpenemään noin 200 asteeseen. Pese ja kuori punajuuret. Koosta riippuen puolita punajuuret tarvittaessa. Laita punajuuret folion sisälle, silppua päälle tuoretta rosmariinia, laita pakettiin suolaa ja pippuria ja kaada lopuksi päälle loraus öljyä. Katso, että maut sekoittuvat paketissa ja "paketoi" nyytti. Paista uunissa noin puoli tuntia, riippuen punajuurien koosta ja halutusta kypsyysasteesta. Itse pidän vihanneksista "al dente", mutta makuja on joka lähtöön.
Tämä toimi myös grillipannulla tehtynä hyvin, tosin tässä tapauksessa suosittelen punajuuren esikeittoa, lyhentää kypsentämisaikaa. Punajuurtahan voi sinänsä syödä hyvin raakanakin, joten kypsyysaste on tosiaan makuasia.
Tämän reseptin esiäiti tuli joskus vastaan Jamien Keittiössä-ohjelmassa. Silloin punajuurten kanssa tarjottiin piparjuurikermaa tai jotain vastaavaa. Kokeilin itse sekoittaa wasabia ranskankermaan ja tämä toimi.
Punajuuri on aika vahvan makuista. Tämä sopii siis hyvin lisukkeeksi esimerkiksi lampaan kanssa, esimerkiksi vaalean kalan kaverina en herkkua tarjoaisi.
torstai 15. heinäkuuta 2010
Mansikka-sitruunamelissasorbetti
Tämä jälkkäri on aivan taivaallinen kesäherkku. Siitä voi tehdä sorbetin tai nauttia sellaisenaa, jolloin rakenne on jotain smoothien ja kiisselin väliltä. Maku on loistava kummassakin tapauksessa.
Mansikoita (olisikohan ollut 400 g purkki)
Puntti sitruunamelissaa
2 pientä banaania
Puolikkaan sitruunan mehu
(ruokalusikallinen raakakaakaota)
Perkaa mansikat, huuhtele sitruunamelissa, kuori banaanit, purista sitruuna. Laita kulhoon mansikat, sitruunamelissa ja banaanit sekä puolikkaan sitruunan mehu. Soseuta sauvasekoittimella. Jos keittiöstäsi löytyy blenderi, käyty sitä.
Kun ainekset ovat soseena, tarkista maku. Itse lisäsin tässä vaiheessa vielä vähän raakakaakaota, mutta ilmankin pärjää. Siirrä sose pakkaseen, sekoita sitä noin 15 min välein. Kun rakenne alkaa olla "sorbettimaista" (melko pehmeää sellaista), nauti. Annokset voi vielä koristella parilla mansikalla ja sitruunamelissan lehdellä. Itse en tällaista jaksanut tehdä, vaan herkku meni heti parempiin suihin.
Jälkkärin maku on ihan yhdistelmä mansikan makeutta ja sitruunamelissan raikkautta. Banaani ei maistu ollenkaan, mutta tuo hyvää rakennetta jälkkäriin.
Mansikoita (olisikohan ollut 400 g purkki)
Puntti sitruunamelissaa
2 pientä banaania
Puolikkaan sitruunan mehu
(ruokalusikallinen raakakaakaota)
Perkaa mansikat, huuhtele sitruunamelissa, kuori banaanit, purista sitruuna. Laita kulhoon mansikat, sitruunamelissa ja banaanit sekä puolikkaan sitruunan mehu. Soseuta sauvasekoittimella. Jos keittiöstäsi löytyy blenderi, käyty sitä.
Kun ainekset ovat soseena, tarkista maku. Itse lisäsin tässä vaiheessa vielä vähän raakakaakaota, mutta ilmankin pärjää. Siirrä sose pakkaseen, sekoita sitä noin 15 min välein. Kun rakenne alkaa olla "sorbettimaista" (melko pehmeää sellaista), nauti. Annokset voi vielä koristella parilla mansikalla ja sitruunamelissan lehdellä. Itse en tällaista jaksanut tehdä, vaan herkku meni heti parempiin suihin.
Jälkkärin maku on ihan yhdistelmä mansikan makeutta ja sitruunamelissan raikkautta. Banaani ei maistu ollenkaan, mutta tuo hyvää rakennetta jälkkäriin.
tiistai 13. heinäkuuta 2010
Pestomunakoisopaistos ver 2
Sunnuntainen pesto-munakoisolisuke innoitti eiliseen ateriaan. Eli sama homma, mutta lisättynä tomaatilla ja fetalla. Niin uskomattoman helppoa ja hyvää
2 pientä munakoisoa
Puoli purkkia pestoa (noin 75 grammaa)
5 tomaattia
Paketti fetaa
Viipaloi ja itketä munakoiso. Paloittele tomaatit ja feta. Paista pannulla munakoisoja ja pestoja noin 10 minuuttia miedolla lämmöllä, lisää lopuksi tomaatit ja feta pariksi minuutiksi.
2 pientä munakoisoa
Puoli purkkia pestoa (noin 75 grammaa)
5 tomaattia
Paketti fetaa
Viipaloi ja itketä munakoiso. Paloittele tomaatit ja feta. Paista pannulla munakoisoja ja pestoja noin 10 minuuttia miedolla lämmöllä, lisää lopuksi tomaatit ja feta pariksi minuutiksi.
sunnuntai 11. heinäkuuta 2010
Raparperipaistos
Innostuin kokeilemaan siskoni raparperipaistosta, tosin vähän muunneltuna. Olin jo aikaisemmin päättänyt vähän varioida herkkua, mutta koska maustekaappi yllätti, muutoksia tuli lisääkin.
Raparperia
Öljyä
Hunajaa
Kanelia
Inkivääriä
Raakasuklaata (kaakaonibsejä)
Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen. Huuhtele raparperin varret, paloittele pieniksi paloiksi. Laita uunivuokaa pohjaan ihan vähän öljyä. Laita raparperinpalat vuokaan. Päälle hunajaa, kanelia ja inkivääriä sekä pari ruokalusikallista raakasuklaata. Raparperi on hapanta, joten hunajaa voi laittaa reilusti. Koko setti uuniin ehkä 15 minuutiksi.
Uunissa raparperistä tulee ihan pehmeätä. Mausteet ja hunaja yhdessä öljyn kanssa muodostavat aivan ihanan marinadin ja raakasuklaa tuo vähän eksotiikkaa. Hyvää, helppoa ja kesäistä.
Olin muuten ajatellut maustaa paistoksen inkiväärin sijaan kaardemummalla, tätäkin kannattaa kokeilla. Inkivääriä en ollut oikeastaan ajatellut lainkaan, mutta koska kaardemumma oli loppu, piti keksiä jotain. Mutta lopputulos olin hyvä, ilmeisesti glögimauste kuin glögimauste sopii raparperin kanssa :)
Raparperia
Öljyä
Hunajaa
Kanelia
Inkivääriä
Raakasuklaata (kaakaonibsejä)
Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen. Huuhtele raparperin varret, paloittele pieniksi paloiksi. Laita uunivuokaa pohjaan ihan vähän öljyä. Laita raparperinpalat vuokaan. Päälle hunajaa, kanelia ja inkivääriä sekä pari ruokalusikallista raakasuklaata. Raparperi on hapanta, joten hunajaa voi laittaa reilusti. Koko setti uuniin ehkä 15 minuutiksi.
Uunissa raparperistä tulee ihan pehmeätä. Mausteet ja hunaja yhdessä öljyn kanssa muodostavat aivan ihanan marinadin ja raakasuklaa tuo vähän eksotiikkaa. Hyvää, helppoa ja kesäistä.
Olin muuten ajatellut maustaa paistoksen inkiväärin sijaan kaardemummalla, tätäkin kannattaa kokeilla. Inkivääriä en ollut oikeastaan ajatellut lainkaan, mutta koska kaardemumma oli loppu, piti keksiä jotain. Mutta lopputulos olin hyvä, ilmeisesti glögimauste kuin glögimauste sopii raparperin kanssa :)
Fetasalaattia ja pesto-munakoisoja
Helteet ja helleruoat senkun jatkuvat. Ei valittamista kummassakaan. Tänään ruokalistalta löytyi fetasalaattia, pesto-munakoisoja ja miehen vaatimuksesta luomu-wieninnakkeja.
Fetasalaatti
Muutama tomaatti
Puolikas kurkku
Puolikas kurkku
Puoli puntillista tuoretta avokadoa
Tammenlehtisalaattia
Aitoa fetaa
Puolikkaan sitruunan mehu
Tee salaattia ja purista kastikkeeksi puolikkaan sitruunan mehu.
Salaatin kanssa tuntui kaipaavan vähän tuhdimpaa ruokaa, joten paistoin loistavan herkun munakoisosta ja pestosta.
Munakoiso-pestopaistos
Munakoiso
Puoli purkkia pestoa (noin 70 grammaa)
Puoli purkkia pestoa (noin 70 grammaa)
Viipaloi munakoiso, ripottele viipaleille suolaa. Kun munakoisot ovat itkeneet, paloittele viipaleet neljään osaan. Paista pannulla munakoiso ja pesto. Koska pesto on pääosin öljyä, paistamiseen ei tarvitse rasvaa. Anna munakoisojen tulla pannulla oikein pehmeiksi, näin peston maku on parhaimmillaan.
Salaatin ja munakoisosysteemin kaverina oli vielä luomu-wieninnakkeja. Koko ateria oli lopulta pääosin aika terveellinen ja pestoa lukuunottamatta myös täysin luomua.
Kesäherkkuja, kylmää tomaattikeittoa
Ihana helleaalto on tullessaan vienyt aika pitkälti ruokahalun. Jotain pitää kuitenkin syödä ja yleensä siinä vaiheessa, kun ryhtyy syömään, tajuaa miten tajuton nälkä onkaan päässyt syntymään.
Oheinen kylmä tomaattikasviskeitto on aivan täydellistä kesäruokaa. Salaatin voi siis välillä nauttia keittonakin.
6 tomaattia
puolikas kurkku
puntti salaattia (esim. tammenlehvä)
puoli punttia tuoretta basilikaa
1 avokado
2 sitruunan mehu
2 ruokalusikallista hyvää oliiviöljyä
mustapippuria
laatusuolaa
korianterin siemeniä
vähän vettä maun mukaan
Huuhtele kasvikset ja paloittele ne pieniksi paloiksi. Käsittele joko sauvasekoittimella tai tehosekoittimella keitoksi, kun rakenne on tasainen, lisää mausteet ja öljy. Lisää tarpeen mukaan vettä, niin että keitosta tulee sopivan rakenteista.
Itse en pahemmin käytä sokeria ylipäänsä - saati ruoanlaitossa, mutta halutessaan ruokaan voi laittaa vähän sokeria. Muistaakseni perinteisissä gazpachon resepteissä on sokeria.
Ihana herkku ja täydellistä kuuman kelin ruokaa. Ja hyvää lääkettä matkakuumeeseen loppukesän Barcelonan reissua odotellessa.
Tämä on siis yksi versio talvella bloggaamastani kylmästä kasviskeitosta. Tuntuman mukaan tämä versio oli raikkaampi ja kesäisempi. Ja tomaattisempi, tosin tomaattien sesonkivaihtelu maussa voi selittää eron..
Oheinen kylmä tomaattikasviskeitto on aivan täydellistä kesäruokaa. Salaatin voi siis välillä nauttia keittonakin.
6 tomaattia
puolikas kurkku
puntti salaattia (esim. tammenlehvä)
puoli punttia tuoretta basilikaa
1 avokado
2 sitruunan mehu
2 ruokalusikallista hyvää oliiviöljyä
mustapippuria
laatusuolaa
korianterin siemeniä
vähän vettä maun mukaan
Huuhtele kasvikset ja paloittele ne pieniksi paloiksi. Käsittele joko sauvasekoittimella tai tehosekoittimella keitoksi, kun rakenne on tasainen, lisää mausteet ja öljy. Lisää tarpeen mukaan vettä, niin että keitosta tulee sopivan rakenteista.
Itse en pahemmin käytä sokeria ylipäänsä - saati ruoanlaitossa, mutta halutessaan ruokaan voi laittaa vähän sokeria. Muistaakseni perinteisissä gazpachon resepteissä on sokeria.
Ihana herkku ja täydellistä kuuman kelin ruokaa. Ja hyvää lääkettä matkakuumeeseen loppukesän Barcelonan reissua odotellessa.
Tämä on siis yksi versio talvella bloggaamastani kylmästä kasviskeitosta. Tuntuman mukaan tämä versio oli raikkaampi ja kesäisempi. Ja tomaattisempi, tosin tomaattien sesonkivaihtelu maussa voi selittää eron..
keskiviikko 16. kesäkuuta 2010
Pesto meets guacamole tai jotain vastaavaa
Seuraavan reseptin kuva olisi oletettavasti omiaan karkoittamaan kaikki kokeilijat, mutta ei kannata. Tietyt makuyhdistelmät ovat yksinkertaisesti nerokkaita. Näitä lemppareitani ovat mm. tomaatti - basilika - feta, tomaatti - avokado ja tomaatti - sipuli. Yhteenlaskuna oheinen viritelmä, jossa on vaikutteita toisaalta pestosta ja toisaalta guacamolesta. Supernopeaa, superhelppoa, superhyvää ja oikeastaan myös superterveellistä.
Kastike
Puntillinen tuoretta basilikaa
Puntillinen ruohosipulia
1 iso avokado tai 2 pientä
1 sitruunan mehu
Oliiviöljy
Herbamarea
Mustapippuria
Yhdistä oheiset blenderillä tai sauvasekoittimella. Lisää viimeisenä öljyä, katso määrä maun ja rakenteen mukaan.
Tomaatteja
Fetaa
Huuhtele ja viipaloi tomaatit. Paloittele feta. Lämmitä tomaatteja ja fetaa hetki pannulla. Siirrä lautaselle, kaada päälle kastiketta. Toimii myös ilman lämmitystä, eilinen kylmä ilta vaan tuntui kaipaavan tätä. "Kastike" toimisi varmaan hyvin perussalaatissa, toisaalta kastikkeena, toisaalta täytteenä.
Oheinen herkku ei vaadi käytännössä mitään ruoanlaittotaitoa. Kuitenkin, loistavat & toisiinsa sopivat perusmaut vain toimivat superhyvin yhdessä. Avokado oikeastaan "häviää" kastikkeeseen, mutta antaa sille kivaa rakennetta ja tuhtiutta.
Kastike
Puntillinen tuoretta basilikaa
Puntillinen ruohosipulia
1 iso avokado tai 2 pientä
1 sitruunan mehu
Oliiviöljy
Herbamarea
Mustapippuria
Yhdistä oheiset blenderillä tai sauvasekoittimella. Lisää viimeisenä öljyä, katso määrä maun ja rakenteen mukaan.
Tomaatteja
Fetaa
Huuhtele ja viipaloi tomaatit. Paloittele feta. Lämmitä tomaatteja ja fetaa hetki pannulla. Siirrä lautaselle, kaada päälle kastiketta. Toimii myös ilman lämmitystä, eilinen kylmä ilta vaan tuntui kaipaavan tätä. "Kastike" toimisi varmaan hyvin perussalaatissa, toisaalta kastikkeena, toisaalta täytteenä.
Oheinen herkku ei vaadi käytännössä mitään ruoanlaittotaitoa. Kuitenkin, loistavat & toisiinsa sopivat perusmaut vain toimivat superhyvin yhdessä. Avokado oikeastaan "häviää" kastikkeeseen, mutta antaa sille kivaa rakennetta ja tuhtiutta.
tiistai 1. kesäkuuta 2010
Huippulisuke siitakesienistä
Olen varsin vähän aikaa sitten bongannut varsin hyvän uuden ruoanlaittotuttavuuden, eli siitakesienet. Rakenteeltaan aika herkkusienen oloinen, mutta maistuvampi. Lisäksi näitä saa lähes aina luomuna. Olen käyttänyt siitakkeita kastikkeissa, mutta suosikkujuttuni siitä on tähän mennessä oheinen lisukepaistos
1 purkki siitakesieniä
1-2 sipulia (koosta riippuen)
Öljyä tai voita paistamiseen
Suolaa
Mustapippuria
Puhdista siitakesienet ja paloittele ne (yleensä puolitus riittää), pilko sipulit. Kuumenna pannulla öljyä tai rasvaa (tämä on niin hyvää aitoon luomuvoihin tehtynä), paista pannulla nopeasti sienet ja sipulit, mausta suolalla ja pippurilla. Yksinkertaista ja todella hyvää.
Käytän tätä lisuketta sellaisenaan ja esimerkiksi salaatissa tekemässä siitä ruokaisampaa. Eilen tein esimerkiksi todella hyvää perus-fetasalaattia (salaattia, kurkkua, tomaattia, fetaa), johon lisäsin annoksen siitakelisuketta. Ja toimi.
Bongasin myös eilen siitakepaketista ihan kuuloisen leivitettyjen siitakesienien ohjeen, jota on ihan pakko kokeilla jossain vaiheessa, tästä varmaakin myöhemmin lisää.
1 purkki siitakesieniä
1-2 sipulia (koosta riippuen)
Öljyä tai voita paistamiseen
Suolaa
Mustapippuria
Puhdista siitakesienet ja paloittele ne (yleensä puolitus riittää), pilko sipulit. Kuumenna pannulla öljyä tai rasvaa (tämä on niin hyvää aitoon luomuvoihin tehtynä), paista pannulla nopeasti sienet ja sipulit, mausta suolalla ja pippurilla. Yksinkertaista ja todella hyvää.
Käytän tätä lisuketta sellaisenaan ja esimerkiksi salaatissa tekemässä siitä ruokaisampaa. Eilen tein esimerkiksi todella hyvää perus-fetasalaattia (salaattia, kurkkua, tomaattia, fetaa), johon lisäsin annoksen siitakelisuketta. Ja toimi.
Bongasin myös eilen siitakepaketista ihan kuuloisen leivitettyjen siitakesienien ohjeen, jota on ihan pakko kokeilla jossain vaiheessa, tästä varmaakin myöhemmin lisää.
sunnuntai 30. toukokuuta 2010
Munakoiso-sipulipaistos
Oheinen mössö ei ole visuaalisesti ehkä vaikuttavimmasta päästä, mutta maussa ei ollut mitään vikaa. Oheinen annos riittäisi varmaan lisukkeeksi neljälle, pääruoaksi olisi reilu kahdelle.
2 munakoisoa (oliskohan näiden paino ollut noin. 600 grammaa)
3 sipulia
Puoli pakettia fetaa
Pinjansiemeniä
Puoli desiä kapriksia
Oliiviöljyä
Mustapippuria
Soijaa
Pese munakoisot, viipaloi ja itketä viipaleet. Kun viipaleet ovat itkenee, puolita viipaleet. Pilko sipuli ja paloittele feta. Kuumenna pannulla oliiviöljyä (munakoiso on muuten melkoinen öljysieppo, joten kannattaa käyttää öljyä vähän varoen) ja lisää pannulle munakoisot. Paista sekoittaen, kunnes munakoisot ovat pehmenneet ja saaneet väriä. Ruskista toisella pannulla sipuli ja pinjansiemenet (näiden määrän voit päättää itse). Lisää ruskistetut sipulit munakoisojen pariin. Sekoita joukkoon feta, kaprikset, mustapippuria ja vähän soijaa. Anna muhia hetki pienellä pannulla, että feta pehmenee joukkoon. Jos paistos tuntuu jossain vaiheessa kuivalta, lisää vähän öljyä.
Oheiseen ruokaan olisin sinänsä lisännyt vielä tomaattia, mutta koska sitä ei tällä kertaa jääkaapista löytynyt, pitää todeta, että toimi hyvin näinkin, jopa niin, että feta oli jotain sinänsä aika mitäänsanomatonta "välimeren ruokajuustoa".
Koska ruokaa jäi yli, ajattelin tänään tuunata siitä kastikkeen lisäämällä eiliseen jämään tomaattimurskaa.
Paistos toimi muuten hyvin ainakin pihvin kanssa. Munakoiso on aika vahvan makuista, joten sen "kaverin" pitäisi olla mielellään jotain, missä on vähän makua omastakin takaa.
2 munakoisoa (oliskohan näiden paino ollut noin. 600 grammaa)
3 sipulia
Puoli pakettia fetaa
Pinjansiemeniä
Puoli desiä kapriksia
Oliiviöljyä
Mustapippuria
Soijaa
Pese munakoisot, viipaloi ja itketä viipaleet. Kun viipaleet ovat itkenee, puolita viipaleet. Pilko sipuli ja paloittele feta. Kuumenna pannulla oliiviöljyä (munakoiso on muuten melkoinen öljysieppo, joten kannattaa käyttää öljyä vähän varoen) ja lisää pannulle munakoisot. Paista sekoittaen, kunnes munakoisot ovat pehmenneet ja saaneet väriä. Ruskista toisella pannulla sipuli ja pinjansiemenet (näiden määrän voit päättää itse). Lisää ruskistetut sipulit munakoisojen pariin. Sekoita joukkoon feta, kaprikset, mustapippuria ja vähän soijaa. Anna muhia hetki pienellä pannulla, että feta pehmenee joukkoon. Jos paistos tuntuu jossain vaiheessa kuivalta, lisää vähän öljyä.
Oheiseen ruokaan olisin sinänsä lisännyt vielä tomaattia, mutta koska sitä ei tällä kertaa jääkaapista löytynyt, pitää todeta, että toimi hyvin näinkin, jopa niin, että feta oli jotain sinänsä aika mitäänsanomatonta "välimeren ruokajuustoa".
Koska ruokaa jäi yli, ajattelin tänään tuunata siitä kastikkeen lisäämällä eiliseen jämään tomaattimurskaa.
Paistos toimi muuten hyvin ainakin pihvin kanssa. Munakoiso on aika vahvan makuista, joten sen "kaverin" pitäisi olla mielellään jotain, missä on vähän makua omastakin takaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)