Blogi on viettänyt pitkää taukoa remonttikiireiden ja työkiireiden takia. Aika pitkälti myös kokkailu on ollut samalla tauolla.
Sain vastuulleni tänä jouluna valmistaa joulukinkun joulupöytään. Kyseessä oli jonkinasteinen haaste, sillä en ole koskaan valmistanut kinkkua enkä edes itse lainkaan pidä kinkusta. Reippaan googlauksen perusteella aloin kuitenkin päästä hieman jyvälle kinkunkypsennyssaloista. Joulukinkku oli Anton&Antonin kautta tilattu Pajuniemen luomukinkku. Valinta osoittautui erinomaiseksi. Lihassa sen laatu on oikeasti todella olennaista; tehotuotettu jauholla ravittu tuotantoeläin maistuu juuri siltä.
Kinkunpaistossa oleellista on aika. En ollut itse tajunnut kuinka pitkään pienikin kinkku voi paistua matalassa lämmössä ja kinkku tulikin sitten valmiiksi viiden aikaan aamulla. Painon lisäksi muoto vaikuttaa. Tämänvuotinen kinkku oli malliltaan erittäin korkea, joka pidensi paistoaikaa. Lisäksi kinkun päällä oli varsin mehevä rasvakerros, joka on olettettavasti toiminut jossain määrin eristeenä. Loppu hyvin kaikki hyvin, mutta ensi kerralla osaan varata enemmän aikaa. Onneksi olin ostanut itselleni joululahjaksi Röslen digitaalisen ruokalämpömittarin. Ilman tätä olisi kyllä usko loppunut, mutta supermittarin tietoja ei käynyt epäileminen.
Nosta kinkku huoneenlämpöön ja odota, että sen lämpötila nousee 10-14 asteeseen. Laita uuni lämpenemään 95 asteeseen. Kun kinkun lämpötila on noussut oikeaksi, huuhtele kinkku hanan alla ja taputtele kuivaksi. Jos käytät paistomittaria, laita mittari kinkun paksuimpaan kohtaan. Laita kinkku paistumaan rasvapuoli ylöspäin ritilälle. Laita ritilän alle pelti, jolla on ohut kerros vettä. Kinkusta putoava rasva ei tällöin käryä ja toisaalta vedestä nouseva hyöry pitää kinkun mehevänä. Jotkut neuvovat valelemaan kinkkua silloin tällöin nesteellä; itse tökin rasvakerrosta muutaman kerran ja kinkku valeli itse itsensä.
Paista kinkkua kunnes sen sisälämpötila on noussut 72 asteeseen (tämä vie matalassa lämpötilassa todella paljon aikaa; meidän kinkkumme taisi olla noin 8 tuntia uunissa). Nosta kinkku tässä vaiheessa pois uunista ja peitä foliolla. Jälkikypsyminen nostaa kinkun sisälämpötilan noin 77-78 asteeseen.
Kun kinkku on jäähtynyt, poista verkko ja ylimääräinen rasva päältä. Rasvaa kannattaa ottaa talteen kastiketta varten. Rasvakerros oli paistunut päältä kovaksi koppuraksi, mutta sen alta löytyi mehevää kinkkua. Viimeistele kinkku sekoittamalla keskenään sinappia sekä vähän hunajaa. Mausta seos jauhetulla neilikalla ja mustapippurilla. Sivele seos kinkun päälle ja paista 200 asteessa noin 10-15 minuuttia.
Itse en tosiaan kuulu joulukinkun suurimpiin faneihin; en näin laajemminkaan pidä porsaasta kovinkaan paljon. Luomukinkun myötä havaitsin kuitenkin, että possu voikin olla ihan syötävää, mutta sen laatu ja alkuperä vaikuttavat kovasti makuun.
maanantai 27. joulukuuta 2010
keskiviikko 20. lokakuuta 2010
Parhautta
Ihan parhautta ovat monet asiat, kuten se, että pääsee parin kuukauden putkiremonttievakon jälkeen takaisin kotiin, jossa on uusi kylppäri ja sähköt. Ihan sama, että tekee samalla epämääräisellä aikataululla pintaremppaa ja kamat ovat tungettuna yhteen huoneeseen ja kaikki kateissa.
Kotiinpaluun kruunasi kotikadulle parin korttelinkulman päähän muuttanut Anton&Anton. On melkoista luksusta ja etuoikeutta, että omasta lähikaupasta löytyy oikeastaan kaikki mitä ruokakaupasta ostaa luomuna ja niin pitkälle lähiruokana kuin on mahdollista. Varsinkin, kun Anton&Anton on myös auki niin, että siellä oikeasti ehtii käydä. Tämä on jo elämän suuria iloja.
Toivottavasti kauppa käy ja bisnes kannattaa, olisi surkea pettymys joutua palaamaan ruokaostoksille isoihin ja kasvottomiin ruokakauppohin. Ainakaan meidän ruokakunnan panoksesta se ei tule jäämään kiinni. Sikäli kuin en ole havainnut pahemmin hintaeroa tuotteiden välillä versus muut ostospaikat ja osa tuotteista on ollut myös halvempia, olen myös tarvittaessa valmis maksamaan tästä lähikauppaedusta ja hyvästä ja kannatettavasta liikeideasta vähän extraa. Kampin K-kauppa jää tuskin rahojani kaipaamaan, mutta pikkukaupalle sinne pääosin ruokaostoksensa siirtävät asiakkaat ovat varmasti ihan oikeasti iso juttu. Lisää tällaista liiketoimintaa, kiitos.
Kotiinpaluun kruunasi kotikadulle parin korttelinkulman päähän muuttanut Anton&Anton. On melkoista luksusta ja etuoikeutta, että omasta lähikaupasta löytyy oikeastaan kaikki mitä ruokakaupasta ostaa luomuna ja niin pitkälle lähiruokana kuin on mahdollista. Varsinkin, kun Anton&Anton on myös auki niin, että siellä oikeasti ehtii käydä. Tämä on jo elämän suuria iloja.
Toivottavasti kauppa käy ja bisnes kannattaa, olisi surkea pettymys joutua palaamaan ruokaostoksille isoihin ja kasvottomiin ruokakauppohin. Ainakaan meidän ruokakunnan panoksesta se ei tule jäämään kiinni. Sikäli kuin en ole havainnut pahemmin hintaeroa tuotteiden välillä versus muut ostospaikat ja osa tuotteista on ollut myös halvempia, olen myös tarvittaessa valmis maksamaan tästä lähikauppaedusta ja hyvästä ja kannatettavasta liikeideasta vähän extraa. Kampin K-kauppa jää tuskin rahojani kaipaamaan, mutta pikkukaupalle sinne pääosin ruokaostoksensa siirtävät asiakkaat ovat varmasti ihan oikeasti iso juttu. Lisää tällaista liiketoimintaa, kiitos.
tiistai 12. lokakuuta 2010
Tomaatti-vuohenjuustokeitto
Työkiireet, putkiremontti ja töiden ohella opiskelu ovat ratkaisseet vapaa-ajan ongelmat eikä blogille ole ollut aikaa. Hyviä ruokia on silti tullut kokkailtua, joten reseptejä on luvassa.
Kylmenevä keli on aikaansaanut pientä hienoasäätöä ruokavalion kanssa. Kesän kylmät kasviskeitot ovat vaihtuneet lämpimään ruokaan. Oheinen tomaattikeitto on ihanan makuista ja ihanan lämmittävää. Lisäämäällä keittoon papuja ja vuohenjuustoa, siitä saa ruokaisamman. Keittoa kannattaa tehdä iso satsi keralla, se tuntuu oikeastaan paranevan jääkaapissa seisomisesta ja lämmittämisestä. Tästä annoksesta on riittänyt kahdelle aikuiselle kolmeksi illaksi ruokaa.
1 purkki tomaattimurskaa
1 purkki paseerattua tomaattia (voit myös käyttää kaksi purkillista tomaattimurskaa, itse koen, että erilaisten tomaattien käyttäminen tuo vähän erilailla makuja ja rakennetta)
1 litra tomaattimehua
1 tölkki papuja
2 isohkoa sipulia
2-3 tomaattia
pari valkosipulin kynttä
puntti lehtipersiljaa
Mustapippuria
Chiliä
Soijaa
Tabascoa
Oliiviöljyä
2/3 pötköä vuohenjuustoa
Kuutio pieneksi sipuli, valkosipuli, tomaatit ja juusto. Silppua lehtipersilja.
Kuumenna öljy isossa kattilassa, kuullota sipuli ja valkosipuli kevyesti. Lisää joukkoon tomaattimurska ja paseerattu tomaatti sekä pavut. Kun seos kuplii, mausta chilillä, mustapippurilla, soijalla ja tabascolla. Maku saa tässä vaiheessa olla aika vahva.
Lisää joukkoon tomaattimehu ja tarkista maku, mausta lisää tarvittaessa. Keiton kiehuttua hiljalleen hetken, lisää joukkoon vähän yli puolet silputusta lehtipersiljasta sekä juusto. Juuston sekoituttua keittoon keitto on valmista.
Lisää keiton päälle tarjoiluvaiheessa kuutioituja tomaatteja sekä lehtipersiljasilppua.
Vinkki, voit lisätä keittoon myös kermaa, tämä tekee siitä täyteläisempää. Juhlavampaan versioon voit laittaa myös vähän viiniä mausteeksi. Tomaattikeittoon laitetaan monasti myös ripaus sokeria, myös tätä voit kokeilla. Tehdessäni keittoa lähi-siwan huonoilla antimilla jouduin korvaamaan tomaattimehun vedellä ja tomaattipureella. Silloin tujaus hunajaa auttoi kummasti.
Kylmenevä keli on aikaansaanut pientä hienoasäätöä ruokavalion kanssa. Kesän kylmät kasviskeitot ovat vaihtuneet lämpimään ruokaan. Oheinen tomaattikeitto on ihanan makuista ja ihanan lämmittävää. Lisäämäällä keittoon papuja ja vuohenjuustoa, siitä saa ruokaisamman. Keittoa kannattaa tehdä iso satsi keralla, se tuntuu oikeastaan paranevan jääkaapissa seisomisesta ja lämmittämisestä. Tästä annoksesta on riittänyt kahdelle aikuiselle kolmeksi illaksi ruokaa.
1 purkki tomaattimurskaa
1 purkki paseerattua tomaattia (voit myös käyttää kaksi purkillista tomaattimurskaa, itse koen, että erilaisten tomaattien käyttäminen tuo vähän erilailla makuja ja rakennetta)
1 litra tomaattimehua
1 tölkki papuja
2 isohkoa sipulia
2-3 tomaattia
pari valkosipulin kynttä
puntti lehtipersiljaa
Mustapippuria
Chiliä
Soijaa
Tabascoa
Oliiviöljyä
2/3 pötköä vuohenjuustoa
Kuutio pieneksi sipuli, valkosipuli, tomaatit ja juusto. Silppua lehtipersilja.
Kuumenna öljy isossa kattilassa, kuullota sipuli ja valkosipuli kevyesti. Lisää joukkoon tomaattimurska ja paseerattu tomaatti sekä pavut. Kun seos kuplii, mausta chilillä, mustapippurilla, soijalla ja tabascolla. Maku saa tässä vaiheessa olla aika vahva.
Lisää joukkoon tomaattimehu ja tarkista maku, mausta lisää tarvittaessa. Keiton kiehuttua hiljalleen hetken, lisää joukkoon vähän yli puolet silputusta lehtipersiljasta sekä juusto. Juuston sekoituttua keittoon keitto on valmista.
Lisää keiton päälle tarjoiluvaiheessa kuutioituja tomaatteja sekä lehtipersiljasilppua.
Vinkki, voit lisätä keittoon myös kermaa, tämä tekee siitä täyteläisempää. Juhlavampaan versioon voit laittaa myös vähän viiniä mausteeksi. Tomaattikeittoon laitetaan monasti myös ripaus sokeria, myös tätä voit kokeilla. Tehdessäni keittoa lähi-siwan huonoilla antimilla jouduin korvaamaan tomaattimehun vedellä ja tomaattipureella. Silloin tujaus hunajaa auttoi kummasti.
maanantai 30. elokuuta 2010
Sangria
Palauduin juuri pikalomalta Barcelonasta. Kaupunki oli juuri niin ihana kuin muistinkin, jollei ihanampi. Hyvää ruokaa ja juomaa tuli nautittua runsaasti, siellä sitä vaan osataan.
Ruokapuolesta lisää myöhemmin, nyt käsittelyyn nerokkaan yksinkertainen juomaherkku, sangria. Tämä viinipohjainen juoma sopii erinomaisesti ruoan kanssa (erityisesti tapaksien) ja viilentää mukavasti kesähelteellä. Barcelonassa tarjolla oli sangriaa ja white sangriaa/cavasangriaa, eli kuohuviinipohjaista sangriaa (mielestäni tämä on aika lähellä mimosaa, mutta tämä lienee hiustenhalkomista). Itse olen muutellut sangria aineksia tuntuman ja vuodenajan mukaan, mutta peruskaavana käytän allaolevaa:
Punaviiniä puolet nesteestä
Mehua (yleensä appelsiinimehua, myös karpalomehu toimii hyvin) yksi neljäsosa nesteestä
Kivennäisvettä yksi neljäsosa nesteestä
Sitruslikööriä mausteeksi, tämän jätän itse usein pois
Hedelmiä paloina (yleensä sitrushedelmiä, myös marjoja tai esimerkiksi omenaa voi käyttää)
Jäitä
Sekoita ylläolevat ainekset. Oheinen aineksien suhde toimii mielestäni hyvin. "Perussangriaan" käytän tosiaan appelsiinimehua ja hedelmiksi appelsiinia ja sitruunaa. Olen toisaalta tehnyt välillä "talvisangriaa", jossa olen korvannut osan tai kaiken appelsiinimehusta karpalomehulla ja lisännyt joukkoon myös marjoja. Tämäkin toimii.
Vinkki muuten. Hyvän alkoholittoman drinkin saa sekoittamalla kivennäisvettä, appelsiinimehua ja karpalomehua, ehkä noin suhteella yksi kolmasosa kutakin. Muistuttaa etäisesti sangriaa.
Ruokapuolesta lisää myöhemmin, nyt käsittelyyn nerokkaan yksinkertainen juomaherkku, sangria. Tämä viinipohjainen juoma sopii erinomaisesti ruoan kanssa (erityisesti tapaksien) ja viilentää mukavasti kesähelteellä. Barcelonassa tarjolla oli sangriaa ja white sangriaa/cavasangriaa, eli kuohuviinipohjaista sangriaa (mielestäni tämä on aika lähellä mimosaa, mutta tämä lienee hiustenhalkomista). Itse olen muutellut sangria aineksia tuntuman ja vuodenajan mukaan, mutta peruskaavana käytän allaolevaa:
Punaviiniä puolet nesteestä
Mehua (yleensä appelsiinimehua, myös karpalomehu toimii hyvin) yksi neljäsosa nesteestä
Kivennäisvettä yksi neljäsosa nesteestä
Sitruslikööriä mausteeksi, tämän jätän itse usein pois
Hedelmiä paloina (yleensä sitrushedelmiä, myös marjoja tai esimerkiksi omenaa voi käyttää)
Jäitä
Sekoita ylläolevat ainekset. Oheinen aineksien suhde toimii mielestäni hyvin. "Perussangriaan" käytän tosiaan appelsiinimehua ja hedelmiksi appelsiinia ja sitruunaa. Olen toisaalta tehnyt välillä "talvisangriaa", jossa olen korvannut osan tai kaiken appelsiinimehusta karpalomehulla ja lisännyt joukkoon myös marjoja. Tämäkin toimii.
Vinkki muuten. Hyvän alkoholittoman drinkin saa sekoittamalla kivennäisvettä, appelsiinimehua ja karpalomehua, ehkä noin suhteella yksi kolmasosa kutakin. Muistuttaa etäisesti sangriaa.
tiistai 17. elokuuta 2010
Guacamole
Oheinen avokadomössöresepti syntyi lähes vahingossa. Huomasin nimittäin, että kotoa löytyvä avokado alkoi uhkaavasti lähestyä hyvin kypsän ja pilaantuneen välistä rajaa. Pikaisessa kaappikatselmuksessa avokadon seuraksi löytyi shalottisipulia ja tomaattia. "Oikeassa" guacamolessa taitaa olla vaikka mitä muutakin, ainakin chiliä, mutta tämä fiilisversio maistuu vähintään yhtä hyvältä kuin suuri osa koskaan maistamistani guacamoleista.
1 iso pehmeä avokado
1 tomaatti
2 pientä shalottisipulia
Sitruunamehua maun mukaan
Vähän herbamarea
Laita avokadon liha, tomaatti ja sipulit paloina kulhoon, yhdistä sauvasekoittimella. Lisää maun mukaan sitruunamehua ja herbamarea. Homma valmis.
Toimii sellaisenaan, salaatinlehtien kanssa salaatin "täytteenä", dippinä (fenkoli toimii oivana dippikasviksena, vinkki!) sekä myös leivän päällä levitteenä. Ainakin perinneruisleipä toimi hieman eksoottisemman kumppaninsa kanssa tosi hyvin yhteen.
Vielä guacamolesta. Sitä ei koskaan pidä erehtyä ostamaan kaupasta valmiina salsana. Suurin osa teollisista guacamoleista sisältää todella vähän avokadoa ja hirveän määrän kaikkea höttöä ja myrkkyä, muistaakseni jostain olen lukenut, että avokadon prosenttimäärä voi olla niinkin vähän kuin 7. Tällainen tänään kokkailemani guacamole taas on todellinen vitamiini- ja ravinnepommi, jolla voi herkutella hyvällä omallatunnolla. Avokado saattaa sisältää paljon rasvaa, mutta se on siitä huolimatta varsin fiksua syötävää.
Mielenkiintoista avokadotriviaa: avokado tunnetaan myös nimellä alligaattoripäärynä, se saattaa olla pahimmillaan hengenvaarallinen eläimille, vaikka on ihmiselle varsin fiksua ravintoa (sisältää persiiniä) ja avokadon kivestä voi kasvattaa itselleen huonekasvin. Huonekasvi tuskin tuottaa sentään satoa :)
1 iso pehmeä avokado
1 tomaatti
2 pientä shalottisipulia
Sitruunamehua maun mukaan
Vähän herbamarea
Laita avokadon liha, tomaatti ja sipulit paloina kulhoon, yhdistä sauvasekoittimella. Lisää maun mukaan sitruunamehua ja herbamarea. Homma valmis.
Toimii sellaisenaan, salaatinlehtien kanssa salaatin "täytteenä", dippinä (fenkoli toimii oivana dippikasviksena, vinkki!) sekä myös leivän päällä levitteenä. Ainakin perinneruisleipä toimi hieman eksoottisemman kumppaninsa kanssa tosi hyvin yhteen.
Vielä guacamolesta. Sitä ei koskaan pidä erehtyä ostamaan kaupasta valmiina salsana. Suurin osa teollisista guacamoleista sisältää todella vähän avokadoa ja hirveän määrän kaikkea höttöä ja myrkkyä, muistaakseni jostain olen lukenut, että avokadon prosenttimäärä voi olla niinkin vähän kuin 7. Tällainen tänään kokkailemani guacamole taas on todellinen vitamiini- ja ravinnepommi, jolla voi herkutella hyvällä omallatunnolla. Avokado saattaa sisältää paljon rasvaa, mutta se on siitä huolimatta varsin fiksua syötävää.
Mielenkiintoista avokadotriviaa: avokado tunnetaan myös nimellä alligaattoripäärynä, se saattaa olla pahimmillaan hengenvaarallinen eläimille, vaikka on ihmiselle varsin fiksua ravintoa (sisältää persiiniä) ja avokadon kivestä voi kasvattaa itselleen huonekasvin. Huonekasvi tuskin tuottaa sentään satoa :)
sunnuntai 15. elokuuta 2010
Quinoa, quinoa-kasvispaistos
Hiilarirajoittuneena maratoonarina joutuu jatkuvasti etsimään tasapainoa oikean tankkauksen suhteen ja sopivien tankkausruokien suhteen. Itselleni suhteellisen uusi tuttavuus ja kokeilu on paljon hehkutettu quinoa tai kvinoa. Itsekin voin liittyä hehkuttajien joukkoon, ainakin lyhyellä käyttökokemuksella. Quinoa on paljon kevyemmän ja maistuvamman oloinen kuin esimerkiksi riisi tai peruna eikä yhtään niin tärkkelyspitoinen ja raska kuin edellämainitut. Lisäksi sen ravinto-ominaisuudet ovat ilmeisesti erinomaiset. Hieman mahdollista keliakia-diagnoosia odottavalle bloggarille lisäbonusta on myös quinoan gluteenittomuus.
Itse olen tähän mennessä kokeillut quinoaa sellaisenaan ja oheisessa paistoksessa.
Quinoaa, katso määrä ja keitto-ohjeet paketista
1 munakoiso
3 tomaattia
Paketillinen kikherneitä
Puoli pakettia fetaa
Oliiviöljyä
Mustapippuria
Korianteria
Tuoretta rosmariinia
Viipaloi munakoiso, itketä viipaleet. Paloittele tomaatit ja feta, huuhtele kikherneet. Keitä quinoa ohjeen mukaan. Paloittele munakoisoviipaleet pieniksi paloiksi, paista öljyssä pannulla. Kun munakoiso alkaa olla valmista, sekoita joukkoon tomaatit, kikherneet ja feta. Anna hautua hetki. Mausta korianterilla, mustapippurilla ja tuoreella rosmariinilla. Yhdistä kasvispaistos ja quinoa.
Oheinen paistos on muuten todella hyvää myös kylmänä, joten mahdollisia jämiä ei ole pakko lämmittää uudelleen. Käytettäviä kasviksia voi varioida jääkaapin sisällön ja mielitekojen mukaan. Quinoa-kasvispaistos on todella hyvää, ainoana miinuksena voi todeta, että se eri varsinaisesti ole kovinkaan visuaalinen ruoka..
Itse olen tähän mennessä kokeillut quinoaa sellaisenaan ja oheisessa paistoksessa.
Quinoaa, katso määrä ja keitto-ohjeet paketista
1 munakoiso
3 tomaattia
Paketillinen kikherneitä
Puoli pakettia fetaa
Oliiviöljyä
Mustapippuria
Korianteria
Tuoretta rosmariinia
Viipaloi munakoiso, itketä viipaleet. Paloittele tomaatit ja feta, huuhtele kikherneet. Keitä quinoa ohjeen mukaan. Paloittele munakoisoviipaleet pieniksi paloiksi, paista öljyssä pannulla. Kun munakoiso alkaa olla valmista, sekoita joukkoon tomaatit, kikherneet ja feta. Anna hautua hetki. Mausta korianterilla, mustapippurilla ja tuoreella rosmariinilla. Yhdistä kasvispaistos ja quinoa.
Oheinen paistos on muuten todella hyvää myös kylmänä, joten mahdollisia jämiä ei ole pakko lämmittää uudelleen. Käytettäviä kasviksia voi varioida jääkaapin sisällön ja mielitekojen mukaan. Quinoa-kasvispaistos on todella hyvää, ainoana miinuksena voi todeta, että se eri varsinaisesti ole kovinkaan visuaalinen ruoka..
Lohiceviche
Oheisen herkun resepti osui silmiini jossain naistenlehdessä. Silmäilin lehteä lämmitellessäni salilla, joten kokkaus meni aikalailla tuntuman ja muistikuvan mukaan. Mutta jos ohjeessa on lohta, avokadoa, sitruunamehua, öljyä ja tuoretta korianteria, mitä muuta siitä voi tulla kuin hyvää?
Ceviche on erityisesti Väli-Amerikassa ja Etelä-Amerikassa suosittu perinteinen kalaruoka, joka marinoidaan sitruunan tai limen mehulla. Sitrushedelmän happamuus "kypsyttää" kalan maustamisen lisäksi. Koska ruokaa ei kypsennetä, on tärkeä varmistaa, että käytettävä kala on ehdottoman tuoretta.
Oheinen annos oli hyvä kahdelle.
Noin 250 grammaa tuoretta lohta
1 avokado
Tuoretta korianteria
1 sitruunan mehu
Oliiviöljyä
Suolaa
Poista lohesta nahka, kuutio lohi pieniksi palasiksi. Puolita avokado, poista kivi ja paloittele hedelmä lihan samankokoisiksi paloiksi kuin lohi. Laita lohi ja avokado kulhoon. Revi joukkoon tuoretta korianteria maun mukaan. Purista joukkoon yhden sitruunan mehu, lisää loraus öljyä ja hyppysellinen suolaa. Anna maustua jääkaapissa kelmun alla 2-3 tuntia.
Ceviche on erityisesti Väli-Amerikassa ja Etelä-Amerikassa suosittu perinteinen kalaruoka, joka marinoidaan sitruunan tai limen mehulla. Sitrushedelmän happamuus "kypsyttää" kalan maustamisen lisäksi. Koska ruokaa ei kypsennetä, on tärkeä varmistaa, että käytettävä kala on ehdottoman tuoretta.
Oheinen annos oli hyvä kahdelle.
Noin 250 grammaa tuoretta lohta
1 avokado
Tuoretta korianteria
1 sitruunan mehu
Oliiviöljyä
Suolaa
Poista lohesta nahka, kuutio lohi pieniksi palasiksi. Puolita avokado, poista kivi ja paloittele hedelmä lihan samankokoisiksi paloiksi kuin lohi. Laita lohi ja avokado kulhoon. Revi joukkoon tuoretta korianteria maun mukaan. Purista joukkoon yhden sitruunan mehu, lisää loraus öljyä ja hyppysellinen suolaa. Anna maustua jääkaapissa kelmun alla 2-3 tuntia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)