Parhautta

Ihan parhautta ovat monet asiat, kuten se, että pääsee parin kuukauden putkiremonttievakon jälkeen takaisin kotiin, jossa on uusi kylppäri ja sähköt. Ihan sama, että tekee samalla epämääräisellä aikataululla pintaremppaa ja kamat ovat tungettuna yhteen huoneeseen ja kaikki kateissa.

Kotiinpaluun kruunasi kotikadulle parin korttelinkulman päähän muuttanut Anton&Anton. On melkoista luksusta ja etuoikeutta, että omasta lähikaupasta löytyy oikeastaan kaikki mitä ruokakaupasta ostaa luomuna ja niin pitkälle lähiruokana kuin on mahdollista. Varsinkin, kun Anton&Anton on myös auki niin, että siellä oikeasti ehtii käydä. Tämä on jo elämän suuria iloja.

Toivottavasti kauppa käy ja bisnes kannattaa, olisi surkea pettymys joutua palaamaan ruokaostoksille isoihin ja kasvottomiin ruokakauppohin. Ainakaan meidän ruokakunnan panoksesta se ei tule jäämään kiinni. Sikäli kuin en ole havainnut pahemmin hintaeroa tuotteiden välillä versus muut ostospaikat ja osa tuotteista on ollut myös halvempia, olen myös tarvittaessa valmis maksamaan tästä lähikauppaedusta ja hyvästä ja kannatettavasta liikeideasta vähän extraa. Kampin K-kauppa jää tuskin rahojani kaipaamaan, mutta pikkukaupalle sinne pääosin ruokaostoksensa siirtävät asiakkaat ovat varmasti ihan oikeasti iso juttu. Lisää tällaista liiketoimintaa, kiitos.

Tomaatti-vuohenjuustokeitto

Työkiireet, putkiremontti ja töiden ohella opiskelu ovat ratkaisseet vapaa-ajan ongelmat eikä blogille ole ollut aikaa. Hyviä ruokia on silti tullut kokkailtua, joten reseptejä on luvassa.

Kylmenevä keli on aikaansaanut pientä hienoasäätöä ruokavalion kanssa. Kesän kylmät kasviskeitot ovat vaihtuneet lämpimään ruokaan. Oheinen tomaattikeitto on ihanan makuista ja ihanan lämmittävää. Lisäämäällä keittoon papuja ja vuohenjuustoa, siitä saa ruokaisamman. Keittoa kannattaa tehdä iso satsi keralla, se tuntuu oikeastaan paranevan jääkaapissa seisomisesta ja lämmittämisestä. Tästä annoksesta on riittänyt kahdelle aikuiselle kolmeksi illaksi ruokaa.

1 purkki tomaattimurskaa
1 purkki paseerattua tomaattia (voit myös käyttää kaksi purkillista tomaattimurskaa, itse koen, että erilaisten tomaattien käyttäminen tuo vähän erilailla makuja ja rakennetta)
1 litra tomaattimehua
1 tölkki papuja
2 isohkoa sipulia
2-3 tomaattia
pari valkosipulin kynttä
puntti lehtipersiljaa
Mustapippuria
Chiliä
Soijaa
Tabascoa
Oliiviöljyä
2/3 pötköä vuohenjuustoa


Kuutio pieneksi sipuli, valkosipuli, tomaatit ja juusto. Silppua lehtipersilja.

Kuumenna öljy isossa kattilassa, kuullota sipuli ja valkosipuli kevyesti. Lisää joukkoon tomaattimurska ja paseerattu tomaatti sekä pavut. Kun seos kuplii, mausta chilillä, mustapippurilla, soijalla ja tabascolla. Maku saa tässä vaiheessa olla aika vahva.

Lisää joukkoon tomaattimehu ja tarkista maku, mausta lisää tarvittaessa. Keiton kiehuttua hiljalleen hetken, lisää joukkoon vähän yli puolet silputusta lehtipersiljasta sekä juusto. Juuston sekoituttua keittoon keitto on valmista.

Lisää keiton päälle tarjoiluvaiheessa kuutioituja tomaatteja sekä lehtipersiljasilppua.

Vinkki, voit lisätä keittoon myös kermaa, tämä tekee siitä täyteläisempää. Juhlavampaan versioon voit laittaa myös vähän viiniä mausteeksi. Tomaattikeittoon laitetaan monasti myös ripaus sokeria, myös tätä voit kokeilla. Tehdessäni keittoa lähi-siwan huonoilla antimilla jouduin korvaamaan tomaattimehun vedellä ja tomaattipureella. Silloin tujaus hunajaa auttoi kummasti.

Sangria

Palauduin juuri pikalomalta Barcelonasta. Kaupunki oli juuri niin ihana kuin muistinkin, jollei ihanampi. Hyvää ruokaa ja juomaa tuli nautittua runsaasti, siellä sitä vaan osataan.

Ruokapuolesta lisää myöhemmin, nyt käsittelyyn nerokkaan yksinkertainen juomaherkku, sangria. Tämä viinipohjainen juoma sopii erinomaisesti ruoan kanssa (erityisesti tapaksien) ja viilentää mukavasti kesähelteellä. Barcelonassa tarjolla oli sangriaa ja white sangriaa/cavasangriaa, eli kuohuviinipohjaista sangriaa (mielestäni tämä on aika lähellä mimosaa, mutta tämä lienee hiustenhalkomista). Itse olen muutellut sangria aineksia tuntuman ja vuodenajan mukaan, mutta peruskaavana käytän allaolevaa:

Punaviiniä puolet nesteestä
Mehua (yleensä appelsiinimehua, myös karpalomehu toimii hyvin) yksi neljäsosa nesteestä
Kivennäisvettä yksi neljäsosa nesteestä
Sitruslikööriä mausteeksi, tämän jätän itse usein pois
Hedelmiä paloina (yleensä sitrushedelmiä, myös marjoja tai esimerkiksi omenaa voi käyttää)
Jäitä

Sekoita ylläolevat ainekset. Oheinen aineksien suhde toimii mielestäni hyvin. "Perussangriaan" käytän tosiaan appelsiinimehua ja hedelmiksi appelsiinia ja sitruunaa. Olen toisaalta tehnyt välillä "talvisangriaa", jossa olen korvannut osan tai kaiken appelsiinimehusta karpalomehulla ja lisännyt joukkoon myös marjoja. Tämäkin toimii.

Vinkki muuten. Hyvän alkoholittoman drinkin saa sekoittamalla kivennäisvettä, appelsiinimehua ja karpalomehua, ehkä noin suhteella yksi kolmasosa kutakin. Muistuttaa etäisesti sangriaa.

Guacamole

Oheinen avokadomössöresepti syntyi lähes vahingossa. Huomasin nimittäin, että kotoa löytyvä avokado alkoi uhkaavasti lähestyä hyvin kypsän ja pilaantuneen välistä rajaa. Pikaisessa kaappikatselmuksessa avokadon seuraksi löytyi shalottisipulia ja tomaattia. "Oikeassa" guacamolessa taitaa olla vaikka mitä muutakin, ainakin chiliä, mutta tämä fiilisversio maistuu vähintään yhtä hyvältä kuin suuri osa koskaan maistamistani guacamoleista.

1 iso pehmeä avokado
1 tomaatti
2 pientä shalottisipulia
Sitruunamehua maun mukaan
Vähän herbamarea

Laita avokadon liha, tomaatti ja sipulit paloina kulhoon, yhdistä sauvasekoittimella. Lisää maun mukaan sitruunamehua ja herbamarea. Homma valmis.

Toimii sellaisenaan, salaatinlehtien kanssa salaatin "täytteenä", dippinä (fenkoli toimii oivana dippikasviksena, vinkki!) sekä myös leivän päällä levitteenä. Ainakin perinneruisleipä toimi hieman eksoottisemman kumppaninsa kanssa tosi hyvin yhteen.

Vielä guacamolesta. Sitä ei koskaan pidä erehtyä ostamaan kaupasta valmiina salsana. Suurin osa teollisista guacamoleista sisältää todella vähän avokadoa ja hirveän määrän kaikkea höttöä ja myrkkyä, muistaakseni jostain olen lukenut, että avokadon prosenttimäärä voi olla niinkin vähän kuin 7. Tällainen tänään kokkailemani guacamole taas on todellinen vitamiini- ja ravinnepommi, jolla voi herkutella hyvällä omallatunnolla. Avokado saattaa sisältää paljon rasvaa, mutta se on siitä huolimatta varsin fiksua syötävää.

Mielenkiintoista avokadotriviaa: avokado tunnetaan myös nimellä alligaattoripäärynä, se saattaa olla pahimmillaan hengenvaarallinen eläimille, vaikka on ihmiselle varsin fiksua ravintoa (sisältää persiiniä) ja avokadon kivestä voi kasvattaa itselleen huonekasvin. Huonekasvi tuskin tuottaa sentään satoa :)

Quinoa, quinoa-kasvispaistos

Hiilarirajoittuneena maratoonarina joutuu jatkuvasti etsimään tasapainoa oikean tankkauksen suhteen ja sopivien tankkausruokien suhteen. Itselleni suhteellisen uusi tuttavuus ja kokeilu on paljon hehkutettu quinoa tai kvinoa. Itsekin voin liittyä hehkuttajien joukkoon, ainakin lyhyellä käyttökokemuksella. Quinoa on paljon kevyemmän ja maistuvamman oloinen kuin esimerkiksi riisi tai peruna eikä yhtään niin tärkkelyspitoinen ja raska kuin edellämainitut. Lisäksi sen ravinto-ominaisuudet ovat ilmeisesti erinomaiset. Hieman mahdollista keliakia-diagnoosia odottavalle bloggarille lisäbonusta on myös quinoan gluteenittomuus.

Itse olen tähän mennessä kokeillut quinoaa sellaisenaan ja oheisessa paistoksessa.

Quinoaa, katso määrä ja keitto-ohjeet paketista
1 munakoiso
3 tomaattia
Paketillinen kikherneitä
Puoli pakettia fetaa
Oliiviöljyä
Mustapippuria
Korianteria
Tuoretta rosmariinia

Viipaloi munakoiso, itketä viipaleet. Paloittele tomaatit ja feta, huuhtele kikherneet. Keitä quinoa ohjeen mukaan. Paloittele munakoisoviipaleet pieniksi paloiksi, paista öljyssä pannulla. Kun munakoiso alkaa olla valmista, sekoita joukkoon tomaatit, kikherneet ja feta. Anna hautua hetki. Mausta korianterilla, mustapippurilla ja tuoreella rosmariinilla. Yhdistä kasvispaistos ja quinoa.

Oheinen paistos on muuten todella hyvää myös kylmänä, joten mahdollisia jämiä ei ole pakko lämmittää uudelleen. Käytettäviä kasviksia voi varioida jääkaapin sisällön ja mielitekojen mukaan. Quinoa-kasvispaistos on todella hyvää, ainoana miinuksena voi todeta, että se eri varsinaisesti ole kovinkaan visuaalinen ruoka..

Lohiceviche

Oheisen herkun resepti osui silmiini jossain naistenlehdessä. Silmäilin lehteä lämmitellessäni salilla, joten kokkaus meni aikalailla tuntuman ja muistikuvan mukaan. Mutta jos ohjeessa on lohta, avokadoa, sitruunamehua, öljyä ja tuoretta korianteria, mitä muuta siitä voi tulla kuin hyvää?

Ceviche on erityisesti Väli-Amerikassa ja Etelä-Amerikassa suosittu perinteinen kalaruoka, joka marinoidaan sitruunan tai limen mehulla. Sitrushedelmän happamuus "kypsyttää" kalan maustamisen lisäksi. Koska ruokaa ei kypsennetä, on tärkeä varmistaa, että käytettävä kala on ehdottoman tuoretta.

Oheinen annos oli hyvä kahdelle.

Noin 250 grammaa tuoretta lohta
1 avokado
Tuoretta korianteria
1 sitruunan mehu
Oliiviöljyä
Suolaa

Poista lohesta nahka, kuutio lohi pieniksi palasiksi. Puolita avokado, poista kivi ja paloittele hedelmä lihan samankokoisiksi paloiksi kuin lohi. Laita lohi ja avokado kulhoon. Revi joukkoon tuoretta korianteria maun mukaan. Purista joukkoon yhden sitruunan mehu, lisää loraus öljyä ja hyppysellinen suolaa. Anna maustua jääkaapissa kelmun alla 2-3 tuntia.

Fenkoli

Fenkoli tuntuu tulleen viime aikoina vastaan monessa mielenkiintoisessa ohjeessa. Olen nähnyt sitä käytettävän sekä kylmänä että lämmitettynä. Itselleni kyseessä oli oikeastaan täysin uusi tuttavuus, joten tutkin asiaa hieman Wikipediasta. Resepteissä viime aikoina näkemäni fenkoli on ollut tarkemmin Salaattifenkoli eli Mukulakumina eli Italiankumina eroituksena maustefenkolista, josta käytetään siemenet. Salaatifenkolista taas käytetään hieman littana jättisipulia muistuttava mukula. Nettitietojen mukaan fenkoli rentouttaa, parantaa ruoansulatusta, irroittaa limaa, laukaisee kouristuksia, estää tulehduksia ja poistaa nestettä. Tiedä näistä, mutta fiksun kuuloinen tuttavuus.

Tuoreessa fenkolissa on ihana salmiakkimainen aromi ja tuoksu, vähän kuin anis.

Ensi kokeilulla käytin fenkolin nynnynä nopeasti pannulla paistoksessa, johon tuli muuten salottisipulia, vihreitä papuja ja ituja. Olisin maustanut seoksen ripauksella soijaa, mutta koska sitä ei löytynyt, maustoin paistoksen suolalla, mustapippurilla ja korianterinsiemenillä. Tuli tosi hyvää, mutta fenkolin maku lähti lähes kokonaan, joten suosin sitä jatkossa tuoreena. Mahdolliset terveysvaikutuksetkin lienevät paremmat näin.

Summa summarun, suosittelen lisäämään fenkolin keittiöön ja salaatteihin. Erittäin kiinnostava tuttavuus